Hiljaa leijaa maahan hiutaleet -or not. Hirveä pyry. Tulee sellaisia pienenpieniä lumihiutaleita, jotka tuntuvat varsin ikäviltä kasvoihin iskeytyessään. Vielä aamulla ajattelin ottavani idyllisiä kuvia beaglesta lumituiskussa. Suunnitelmaan kuului olennaisena osana sateenvarjo, jonka tarkoituksena oli suojata kameraa märältä lumelta. Unohdin ottaa huomioon puuskaisen tuulen... Ensi kerralla käärin kameran vain siihen perinteiseen hedelmäpussiin tai jätän kuvaamisen pyryssä kokonaan välistä. Ei tullut mitään sateenvarjon, koiran ja kameran hallinnasta. :D
Tuossa se onnistunein kuva ja siinäkin tarkennus ihan missä sattuu (koiran lumisessa ahterissa). Manuhan on lumesta haltioissaan! Vähintään joka toisella askeleella on laskettava kieli maahan ja vedettävä sitä metrin verran juuri ja juuri lumen peittämää asvalttia pitkin. Pönttö mikä pönttö.
Myös kesän näyttelytulokset on saatu KoiraNettiin julkaistua, ja vielä ihan oikeinkin :)
Aiheesta seuraavaan pompaten olen ollut yllättynyt siitä kommenttien määrästä, joita blogiin on alkanut tipahdella sen jälkeen, kun olen alkanut kertoilla Manusta himpan verran enempi. Kiitos niistä, kaikki on tullut luettua huolella ja paljon on löytynyt apua ongelmiin ja sitä tsempitystäkin, joka on aina tarpeen sekin. Blogi on minulle paikka, johon kertaan päivien ja tiettyjen tapahtumien kulkua. Monesti kirjoitan asiat sellaisena, kuin ne ovat suurinpiirtein sillä hetkellä mielessäni. Vasta jälkeenpäin, asiaa enemmän ajateltuani ja kommenttien kautta peilattuani, huomaan puolia, joita en aiemmin nähnyt.
Joten kiitos siitä teille !
