Metsälenkki

Pikkuhurtat reippailevat syksyisessä luonnossa. Manu viipottaa menemään omia polkujaan, ja unohtaa välillä korvansa lähimpään puskaan. Hertta on vain oma iloinen hölmöhkö itsensä. Sen mielestä on kivaa, kun lenkkeillään yhdessä. 

Oltiin siis Sonjan ja Hertta lagoton kanssa puolentoista tunnin metsäretkellä. Maanantaina yhden aikaan ei näkynyt ristinsieluakaan, yleensä lenkkeilijöitä kuhisevassa, lähimetsässä. Pystyin siis päästämään Manun turvallisin mielin irti. Muutama juoksija tuli vastan, mutta niistä selvittiin ilman sen kummempia tapaturmia. Kaivoin lenkkiä varten kameranikin kahden sentin pölykerroksen alta ja sekin pääsi pitkän ikuisuuden jälkeen nauttimaan raikkaasta syysilmasta. 


Sitten muutama sana treenauksesta; Ohjatut agitreenit jatkuu joulun jälkeen ja sillon ruvetaan taas treenaan kunnolla ja tavotteellisesti. Joulukuulle ajattelin hommata kuukausikortin Salon Koirahalliin niin voidaan treenailla omassa rauhassa. Me ollaan eletty Manun kanssa koomassa kesästä lähtien ja treenaus on jäänyt oikeastaan nollille. Mutta kyllä me tästä uuteen nousuun. Pitää vaan aikatauluttaa koulu ja koira :D 

Tähän loppuun on vielä ihan pakko hehkuttaa, että tohon ajomatkan päähän meiltä avattiin tänään koirauimala. Ei meidänkään tarvitse täältä takapajulasta lähteä kehä kolmosen sisäpuolelle seikkailemaan. Tästä pääsee Koirauimala Sirifan kotisivuille.

Nimetön

Mitä mun pitäisi olla tälläkin hetkellä tekemässä - lukemassa kokeisiin. Mutta sen sijaan istun kirjoittamassa tyhjänpäiväistä tekstiä koirani blogiin. (Huomaa lihavointi sanan koirani -kohdalla.) Ja vaikka tämän on tarkoitus olla koira-aiheinen blogi, minulla ei ole tähän(kään) postaukseen kuvaa Manusta. Sen sijaan laitan kuvan Herra Hiiristäni, jotka muuten täyttävät muutaman kuukauden kuluttua kolme vuotta. (Oleellinen tieto, eikö totta!?)

Oli tällä kirjoituksella ihan pointtikin, liittyen agility-harrastukseemme. Suunnittelin meidän aksavuotta ja ajattelin jakaa keikkakalenterimme teidän kanssanne. Kaikki kisat eivät ole varmoja, mutta pyrimme kiertämään mahdollisimman monet epikset ennen kuin debytoimme virallisissa.

to 22.3.2012 ATT-halli, Lieto
su 25.3.2012 Salon koirahalli, Salo

ke 18.4.2012 ATT-halli, Lieto
ti 24.4.2012 RC-areena, Lieto

ke 9.5.2012 RC-areena, Lieto
ti 22.5.2012 ATT-halli, Lieto

to 14.6.2012 RC-areena, Lieto

PS. Huomaattehan uudistuneen ulkoasun ja osoitteen!

Rakas treenipäiväkirja,

Tänään koeteltiin hieman koiran ja ohjaajan turnauskestävyyttä, kun herätys oli kello kuusi aamulla ja lähtö treeneihin. Matkalta poimittiin Sonja ja Hertta mukaan ja jatkettiin Salon koirahalliin, Meriniittyyn. Takaisinpäin päätettiin kävellä, niin koirat sai kunnon aamulenkin. (Ja ihan vain leijuakseni pakko sanoa, että koirahallilta meille on seitsemän kilometriä. Tämä huippu-urheilija fiilis on huikee! :D) 

Tehtiin yksinkertaista rataa, hypättiin pitkästä aikaa rengasta ja paukuteltiin keinua. Manun kanssa treenien alkupuolisko meni suoraan sanottuna sikailemiseksi! Tyypin korvat tais jäädä hallin ulkopuolelle. Radalle pomppi intomielin ja lähdöstä meinasi jopa varastaa, kun ei oikein malttanut käskyä odottaa. Kun on päästellyt pahimmat höyrynsä ulos, alkaa korvatkin löytyä. Harmi, ettei kisoissa saa tehdä paria harjoituskierrosta ennen varsinaista suoritusta! Loppua kohden Manu oli hommassa hyvin mukana ja kovin innostunut! 

Renkaasta Manu oli mielissään. Ajatteli varmaan, että tästä tienataan ne päivän helpoimmat namit! Tehtiin myös kohtuupaljon takaakiertoja. Manu alkaa olla niissä aika varma; ainakin treenien loppupuolella!

Kontaktelta löysimme päivän ongelman. Puomin alasmenon ohi Manu hyppäsi muutamaankin otteeseen. Yleisesti ottaen meidän kontaktit on sujuneet ilman suurempia ongelmia, joitain epäonnistumisia ja Manun sikailuja lukuunottamatta (Mitä ohjaaja ei näe, sitä ei tapahtunut T: manu.). Joskus olen hiljaa itsekseni miettinyt josko opettaisin Manulle 2on2off-asennon. Pysäyttämään en kuitenkaan halua alkaa, sillä Manun tuntien siitä tulisi turhaa epävarmaa hissuttelua, kun sen kaikki aivokapasiteetti menee takatassujen alasmenolle jättämiseksi. Varmoja kontakteja tavoitellessani näkisin eniten ongelmana meidän treenimäärän. Me treenataan keskimäärin kerran viikossa, mikä on kohtuullisen harvoin. Mitään nopeaa edistymistä tuskin kannattaa odottaa, mutta väliäkö sillä.

Treeneistä jäi Manun kanssa lopulta hyvä fiilis, sillä intoa tosiaankin riitti ja Manu oli oma iloinen itsensä treenien loppuun asti.

maanantaiset

 

Varoitus: luvassa manunylistyspostaus.

Manu on ihan paras aksakoira. Oltiin tänään Manun kanssa (niin kuin meillä maanantaisin on tapana) agitreeneissä. Alkaa toi puuha vaikuttaa jo ihan ylikivalta, monet onnistuneet treenit takana. Manu on nyt selvästi mukana hommassa oikeasti ja sillä on kivaa, eikä enää ehdi juuri jäädä haistelemaan (=ei enää epävarmuutta). Ja se vauhti. Juostaan NIIN mukavasti yhteen.

Meillä oli tänään treeneissä teemapäivä. Painotus oli erityisesti pujottelussa ja keinulla. Varsinainen pujottelu sujuu Manulta jo ihan tosi tosi hyvin, mutta erilaiset sisäänmeno kulmat  tuottavat vielä hieman ongelmia. Joten keskityttiin niihin. Muutamien toistojen jälkeen oikea tekniikka alkoi löytyä ja kulmissa ei ollut enää niin kummia probleemeja. Entä keinu sitten? Se on aina sujunut vähän vaihtelevalla menestyksellä. Manun tapa mennä keinu, on vallan mainio. Siinä meinaa itselläkin pokka pettää. :D Mentiin seuraavanlaista harjoitusta, joka meni kutakuinkin näin: putki - hyppy - keinu. M ei millään halunnut jättää purkkia yksin odottamaan keinulle, niinkuin tosta videosta huomaa :P Mutta kaiken kaikkiaan kivat treenit ja niinkuin sitä sanotaan 'Parempi treeni, parempi mieli!'

Kiirettä on pitänyt ihan kiitettävästi. Koulu on vienyt melko paljon aikaa ja arki-iltojakin menee ohjattuihin treeneihin sekä sinne väliin tietty omatoimiset treenailut. Ai niin, pitäisi välillä nukkuakin... Viisi viikkoa vielä pitäisi kestää kiirettä, sitten päästään nauttimaan lomasta. Lomasuunnitelmia on jo tehty jonkin verran, vaikuttaa ihan lupaavalta!

Huomaathan Manusta pitkästä aikaa otetun videomateriaalin :) Videosta voimme kaikki kiittää Sonjaa.

Takaisin elävien kirjoihin

Keskiviikkona suuntasimme takaisin kisakentille pitkän tauon jälkeen. Oikeastaan meidän ei pitänyt mennä koko kisoihin, mutta kotimatkalla tulin toisiin ajatuksiin, joten tämä oli tälläinen extemporee retki. Lähdimme siis kohti Royal Canin-areenan ulkokenttää agiepiksiin, ja hyvä että lähdimme sillä Manulle tuli radalta puhdas nolla ja sijoitus 3. Mahtia!

Rata oli oikeastaan tosi yksinkertainen. Alussa oli kolme estettä suorassa linjassa ja niiden jälkeen tiukka kurvi putkeen. Ensin mieleeni tuli jättää M istumaan esteiden eteen ja kävellä itse niiden taakse ohjaamaan. Onneksi en kuitenkaan näin tehnyt. Siinä olisi kaiketi käynyt niin, että Manu olisi varastanut tai lähtenyt morjestamaan kavereita ja olisin ollut pulassa siellä kolmen esteen takana. Tämän sijasta jätin Manun istumaan ja itse menin toisen esteen viereen ja silloin käskin Manun hypätä ja se sujui loistavasti. Esteiden jälkeen valssi ja putkeen. Puomilla Manu löntysti ilman mitään kiirettä, mutta laitetaan se kuumuuden syyksi. Olen huono selostamaan rataa joten kirjoitan tähän tylsästi: loppu rata sujui ilman mitään onglemia ja suht nopeasti.

Kotiin viemisiksi saatiin ensiapupakkaus koiralle mutta ei lelua.

Tykkäsin tuosta radasta, josta videota eikä kuvia ole. Siitä jäi tosi hyvä fiilis ja Manu oli hieno! Kontaktit oli hienoja. Tykkään.

 IHANAA LEIJONAT IHANAA!

6-1

SE ON SIINÄ!

Hyppyrata Liedossa

 Videosta kiitos kaunis äidille! :--)

Mä niin diggasin tuota kisapaikkaa! Ihana lämmin, mattopohjainen halli, jossa oli myös reilusti tilaa hengailla. Pitääpä ensi talvena tehdä useampikin kisareissu sinne suuntaan, jos vaan kyydin saan. Fiilis radalle lähtiessä oli kovin mukava, vaikkakin hieman jännittynyt. Manu hieman räksytteli ja piippaili, mutta eikun luurit korville, niin ei niin kovasti käy ärsyttämään :D Hiljaa se ei kuitenkaan osaa olla, vaikka kuinka äksyilen ja käsken..

Rata tuntui rataantutustumisessa kovin kaamealta. Ja olin jo aivan varma että ollaan ihan väärässä paikassa. Myönnän, olin aluksi ihan hukassa, mutta kyllä sieltä ne suunnitelmat löytyi ja pääosin jopa toimi!

Ensimmäiset esteet muurin jälkeiselle takaakierrolle asti sujuivat ongelmitta, ja meinasin järkyttyä kun beaglesta löytyi vauhtia. Manu poimi esteet mukavasti, vaikka en juossutkaan aivan vieressä. Takaakierrot olivat radalla aikamoisia kompastuskiviä, joita pitää tulevaisuudessa ahkerasti treenata. Eniten päänvaivaa aiheutti kuiten pussi. Luulin että pusseja on vain virallisissa, mutta luuloni eivät näköjään osuneet oikeaan. Lähdin radalle sillä mielellä että kyllä se M sinne menee kun vain tarpeeksi kannustan. Toisin kävi, ohjasin Manun pussiin ja hetken jo luulin että kyllä se sieltä tulee. Siinä vaiheessa kun beaglen pää tuli näkyviin pussin väärästä päästä, ohjasin Manu uudelleen pussiin ja autoin koiraa hieman nostamalla pussin suuta. Tässä vaiheessa en enää jaksanut välittää virhepisteistä, joten palkkasin nakinpalalla siinä heti pussin jälkeen. Halusin jättää koiralle positiivisen mielikuvan pussista, olihan tämä sentään Manun ensimmäinen kerta tuossa hurjan pelottavassa umpikujassa :---)

Loppurata sujui hyvin vaikka munasinkin putken jälkeisen takaakierron.

Mutta tästä päivästä jäi kerrassaan hyvä fiilis, ja haluan mahdollisimman pian uudestaan. Okei, näin ajattelin autossa ennen traagista onnettomuutta. Jäätiin Manun kanssa pari sataa metriä ennen kotia pois auton kyydistä. Ja enkö minä tottakai siinä matkalla kompastu, ja lennä rähmälleni. Siinä samassa onnistui olkapääkin lähteä pois paikoiltaan. Asiaa ei auttanut yhtään se että M oli omasta mielestään nälkäkuoleman partaalla, ja sen takia haukkui ja veti kohti kotia... Tänään käytiin sairaalassa, ja hiekkapussin avulla se on taas paikoillaan. Tällä hetkellä vasemmassa kädessäni on jonkunnäköinen side. Ja nyt voinkin sitten sanoa hei heit kuuden viikon agilityille ja muille harrastuksille.

Mölliagility Liedossa

Mölliagility Liedossa 5.4.2011 from Kata on Vimeo.

Videosta ja henkisestä tuesta suuri kiitos Sonjalle!

Tänään olimme Manun kanssa mölliagilitykisoissa. Oltiin ihan tosi tosi ajoissa, joten nähtiin kaikki koirat maxista miniin. 

Hypittiin sitten Manun kanssa toista kertaa ikinä kokonaisen radan verran mediesteitä. Ensimmäinen kerta oli eilen aksatreeneissä. Möllien radalta puuttui  rengas, keinu ja kepit, joten rata tuntui hämmästyttävän orvolta; Etenkin keppien puutteen takia. Startattiin Manun kanssa siinä keskivaiheilla radalle ja lähes viime hetkiin asti pysyteltiin syrjemmässä seisoskelemassa, koska Manu tuppaa vain karjua, kun se näkee muiden koirien agiliitävän. Paria edellistä koiraa tultiin katsomaan kyllä aivan lähtöalueen tuntumaan ja avasihan se beagle siinäkin vähän suutansa huutaakseen, mutta pysyi yllättävän hiljaa kun vähän yritin namilla saada pysymään hiljaisena. 

Lähtöalueelle Manua istuttaessani ei sitä enää kiinnostaneet namit ja tyyppi vain tuijotti maanisesti edessä aukenevaa agilityrataa. Sanoin aika painokkaasti paikka, kun kävelin ensimmäisen esteen taakse. Ja joo, eihän tuollaisessa uudessa paikassa kiinnosta jäädä istumaan ja odottamaan, vaan Manu päätti lähteä tutkimaan lähistölle. Kutsuin sitten Manua ja lähdettiin lennosta, joka oli suunnitelma B. Kontakteja ei tehty ihan niinkuin treeneissä, kun Manulla meni miten meni ja mulla aivot oli autossa, mutta ei me niiden pintojen yli hypittykään eli ei paha. Rataa en sen kummemmin nyt selosta, koska se on kyllä videoituna tuossa tekstin yläpuolella (videosta tosin puuttuu kolme ensimmäistä estettä jotka olivat järjestyksessä hyppy-putki-a). No, kuitenkin. Tehtiin vain yksi virhe, josta saammekin sitten syyttää upeaa ohjaustani putkelle. M meni putkeen väärästä päästä, mutta se hänelle sallittakoon. Muuten meidän suoritus oli suureksi hämmästyksekseni mainio, joskaan ei mitenkään hämmästyttävän nopea. Varmistelin kauheasti ja tein kaikkea muuta kummallista, ja se riitti tällä kertaa kymmenenteen sijaan neljästätoista.

Niin ja siis möllikisoihin lähdettiin testailemaan sitä, kuinka Manu suhtautuu agilityn kisatilanteeseen ja kykeneekö se tekemään töitä kanssani. Ei ollut mitään suurempia ongelmia. Manu oli ihan fiilareissaan ja se tuntuu nykyään palkkautuvan loistavasti jo siitä, että se saa hyppiä niitä esteitä. Ihan hyvin pysyi kyllä kuulolla, vaikka ihan lähtöalueelle asti sen korvat olikin jossain hukassa. Ja vielä, erityisesti olen ylpeä siitä ettei tuo possu päättänyt juosta suoraan jonnekin moikkaamaan ihmisiä. Olen todella ylpeä tuosta kuolaavasta korvakoirasta. 

Ensi viikolla otetaan uudestaan Liedossa ATT-hallissa. Ensi viikon rata on hyppyrata, joten siinä ei tarvitse kontakteja stressata. Kaikesta jännityksestä huolimatta on noi kyllä tosi hauskoja kokemuksia! Ja jos tällä mallilla jatketaan niin aijon rampata koko kesän agiepiksissä, ja tiedä jos vaikka virallisiin eksyttäisiin :---D

Korvat takana, elämä edessä

Manun aksat oli aivan mahtavat tänään! Se kyyristyy keinulla sellaiseen kumarrus asentoon kun se muistaa että ai hups, tää oli tää. Pitäisi joskus ottaa todisteaineistoa :--D Ja A:llekaan Manu ei jäänyt patsastelemaan vaan tuli nätisti alas. Intoa ja vauhtia riitti, ja keskittymiskykykin oli tullut tällä kertaa mukaan. Otettiin rata ensimmäisellä kerralla osissa, että vauhti kasvaa. Toisella kerralla meni puhtaasti ja sen verran upeasti että otettiin toisenkin kerran. 

Ja pitää vielä hehkuttaa erityisesti niitä keppejä! Se menee ne nykyään ihan mielettömän upeasti ja näppärästi kun ohjailen sitä hiukan. Vielä kun tuolta takapihalta sulaisi noi parin kymmenen sentin lumikasat pois, niin voitaisiin keppejä treenata muutenkin. 

Manu totteli ohjausta hyvin ja sain kokeiltua uusia ohjaustekniikoita. Tällä kertaa opeteltiin Manun kanssa tekniikkaa nimeltä takaaleikkaus. Oli kiva päästä kokeilemaan sitä radalla ja suureksi yllätykseni en munannut sitä ihan täydellisesti, vaan se jopa onnistui pari kertaa :---) Siitä olis kyllä oikeasti hyötyä jos sellainen mölleihin joskus tulisi..

Meidän aksa-paksat on kyllä olleet kieltämättä tosi kivoja ja sujuvia. Tai kivaahan se on aina, mutta että vielä sujuvaaksi niin JES, kummallakin! 
 

Toissa päivänä sain loistoajatuksen - tai siltä se aikankin silloin tuntui. Päätin että menemme Manun kanssa kokeilemaan onneamme 5.4. eli huomenna Royal Canin Areenalle, Lietoon agilityepiksiin ja 14.5. ATT-halliin, Lietoon epiksiin. Muistelin viime kesän möllejä ja sitä kuinka hauskaa meillä radalla oli, vaikka tulimme viimeisiksi ja söhläsimme runsaasti. Se oli ikimuistoinen kokemus, ja haluaisin niitä lisää joten huomenna on näytönpaikka. Kuluneen vuoden aikana Manu on kehittynyt rutkasti positiiviseen suuntaan agilityyn nähden. Katsotaan miten M kestää häiriötä ja buffetin hurmaavia tuoksuja. Näiden tämän päiväisten treenien perusteella huomiset epiksetkin pitäisi sujua kuin vettä vain. Ja uskokaa pois, ryntään illalla kirjoittamaan tekstin mölleistä, ja siitä kuinka mahdollisesti nolasimme itsemme :---D Myös videomateriaalia on tulossa, ystäväni lupasi lähteä henkiseksi tueksi ja kuvaamaan!

Näin ohimennen muuten; Otsikoiden keksiminen blogikirjoituksiin on toisinaan niin hankalaa. Tälläkin kertaa pää löi kerrassaan tyhjää otsikkorivin kohdalla..

Oikea suunta

Eilen oli kiva treenipäivä, (melkein) pelkkää onnistumista!

Viime aikojen treenailut ovat olleet melko positiivisia. Manu on napannut jostain itselleen intoa, ihme koira. Eilisissä ageissa Manu löysi kaasuvaihteen. Yleensä se vain lyllertää laiskahkosti. Eilisestä jäi kerrassaan hyvä fiilis. Vaikka a meni samalla tyylillä kuin edelliselläkin kerralla avittaen, niin hypyillä ja putkilla edettiinkin sitten huimasti. Yleensä radan pätkät menee mun juostessa sinne sun tänne hätäisesti ohjastaen, ja Manun sinkoillessa vähintään yhtä hienosti oman mielensä mukaan. Myönnettäköön, että ohjaaja on edelleen samalla tasolla; säntäillään kuin päätön kana ja käskyt ovat nopeita huiskaisuja sinne tai tänne, joista edistyneempikin koira sekoaisi. Sen sijaan M otti aimo harppauksen etiä päin, se nimittäin oikeesti kuunteli. Vaikka pätkä olikin kimurantti ja virheitä saatiin, niin siitäkin huolimatta koira ei hermostunut vaan malttoi toteuttaa pyyntöjä uudelleen. Vau! Kehitystä talven ja kesän kakarameiningeistä on tapahtunut valtavasti. Osaaminen sinänsä ei ole kasvanut, mutta tekemisen maku on aivan toista. Enää ei liiemmin tarvitse odottaa karkaamisia ja käskytyksellekin löytyi eilen oikea sävy. Pieni supattelu ei toimi, vaan käskyjen on oltava vahvoja 'luulot pois'-käskyjä.

Manun radat meni muilta kohdin hyvin, mutta kepeillä beagle heitti lekkeriksi ja jätti joka kerralla välejä pujottelematta. Jankattiin ja jankattiin, mutta tulosta ei vaan tullut. Huokaus. Saatiin me sitten pari onnistunutta pujottelua, jonka jälkeen luovutin. Ensi kerralla saa luvan pelittää.

 Ja juuri tätähän beaglen omistaminen on. Huumorilla höystettyjä päiviä, jolloin ei auta kuin itkeä ja nauraa yhtä aikaan, ja toivoa seuraavasta päivästä parempaa.

Hyvä treeni, parempi mieli

Maanantain agilityssä tuli taas mielettömän onnistuneita ratoja. Keinukaan ei ollut Manulle enää onglema. Ja pujottelu onnistui hyvin. Hauskaa! Uusista agilitykuvista ei ole toivoakaan näin hallikaudella, joten piristeenä Manu riehumassa viime kesänä. :)

Treeneissä teimme rataa, jossa oli pari haastavaa kohtaa. Niistä eivät edellisen ryhmän kisaavatkaan suoriutuneet. Huikean opettavainen harjoitus - oma jännitys ja ohjauksen täydellinen hajoaminen vie koiran vauhdin. Mutta koira irtosi putkiin! Manun edistyksestä keinun suhteen olen tyytyväinen: Me ei olla puomia tehty kauheasti ja se näkyi, sillä vasta kolmannella toistolla Manu alkoi kaasutella vähän kovempaa. Onneksi aika nopeasti saa palauteltua oikeat asiat takaisin mieleen ja purettua jumitukset. Ennen se oli sellainen ei-kiitos este mutta nyt Manu menee sinne jo aivan innoissaan. Harjoitus tekee mestarin. Mutta että nuo kaikki pysyisi yllä, pitäisi tosi paljon ehtiä tehdä kaikkien esteiden kanssa ylläpitotreeniä. A-este ja putket sujuivat ilman kummempaa koheltamista. Vaikkakin M on alkanut ottaa tavaksi jäädä sooloilemaan a:n huipulle. Huoh. Pitää sitä vaan treenata ahkerasti että koira tulisi alaskin sieltä.

En enää harmittele sitä, että Manu ei ole synnynnäinen agilitykoira, nyt sen seikan olen hyväksynyt ihan täysin. Voi jo ihan rehellisesti sanoa, että Manun kanssa on hauskaa treenata. Asenteesta ja odotuksista kaikki on vain kiinni, mutta aina niiden muuttaminen ei ole ihan helppoa eikä tapahdu hetkessä. Se Manun ilme lyhyellä radanpätkän jälkeisellä jäähdyttelyhallinkierrolla on niin ihana – se on onnensa kukkuloilla, kun huomaa minun olevan siihen ihan oikeasti tyytyväinen.

Oli ihan parhaat treenit pitkään aikaan. Beaglen asenne oli kymppi ja sehän nyt ohjautuu ihan minne vain, mutta it takes two to tango ja sitä rataa. Nyt siis armoton tsemppi ohjauksen suhteen päälle, että päästään kisoihin. Ja noista kisoista sen verran että ohjaaja vinkkasi meille kesällä Salossa järjestettäviä agilitykisoja. Tarkoitti varmaankin (toivottavasti) möllejä, sillä virallisiin emme todellakaan ole vielä valmiita. Ei näillä taidoilla.

Osa tekstistä lainattu (blog.hulleri.net)

Synttärisankari

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MANULLE JA KAIKILLE TALLPEAK D-PENNUILLE!

Manu täytti tänään 2 vuotta! Paljon onkin kerennyt tapahtua sen aikana. Poika on aiheuttanut tukoittain harmaita hiuksia, mutta varmasti yhtä paljon ellei enemmänkin loputtomia naurokohtauksia ja yhtäkkisiä välähdyksiä "että mä rakastan tota otusta". Onkin oikein hyvä aika katsella vanhoja pentukuvia ja muistella sitä parin kilon pentua. Johan siinä kiukku laantuu kun ei voi olla hymyilemättä tietsikan ruudulle. ;)

Synttäripäivän ohjelmaan kuului tottakai myös agility. Mentiin tänään taas rataa johon kuului mm. a-este, hyppyjä, putkia ja kepit. Edellä mainitut M meni hyvin ja vauhdilla. Radalla oli myös keinu, jota mentiin viimeksi kesällä ja tästä esteestä manu ei kovinkaan innostunut. On taitanut jäädä pojalle traumoja :(  Parin kerran jälkeen manu kuitenkin meni sitä ihan hyvin, mutta huomattava vauhdin hidastus tuli aina ennen keinua. Pitää sitä sitten vaan saada varmemmaksi ja treenata enemmän.

Treeneistä sitten suuntasimme suoraan kotiin ja kotona odotti synttärisankarille tekemäni kakku. Ulos olisi varmaan pitänyt mennä syömään kun lattiasta tuli syömisen aikana aika... sanoisinko likainen, mutta ulkona oli kylmä ja nythän on Manun syntymäpäivä. (Kakun resepti on huippusalainen!) Loput ottamani kuvat täällä.

Maanantai on agilitypäivä

Videosta kiitos äidille! :)

Maanatain agiliidoissa tehtiin Manun kanssa kontakteja, putkia, muutama ratapätkä ja jotain muuta pientä. Ja Manu irtosi hyvin hypyille. Aika pitkälle ollaan tultu, kun katsoo koska aloitettiin. Itseasiassa siitä ei ole vielä vuottakaan. A-este olikin jännä juttu. Manulla oli kyllä kova into mennä sitä kokoajan, mutta ongelmana se ettei koira tahtonut päästä ylös asti :o Päättelin sitten että este oli erilainen kuin ennen tai sitten Manulla nuo joulukilot painaa :DD
 

Mutta loppujen lopuksi täytyy sanoa, että kyllähän tuo koira on suht' helppo ohjattava! Bongaa esteet jo kaukaa ja irtoaa toisinaan hyvin. Minun täytyy siis tosiaan olla tarkkana huitomisieni kanssa ja yritettävä ohjata napakasti. Sen jälkeen tarvitsee enää vain toivoa parasta. Helppoa, eikö? 

Tähän loppuun on pakko kyllä hehkuttaa meidän huippuhienoja tokoiluja edellisiltä päiviltä. Tein ensimmäistä kertaa ikinä (kotioloissa) niin, että ketjutin kolme liikettä kokeenomaisesti. Teimme pikkuisen seuraamiskaavion, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Liikkeiden väleissä silitin ja kehuin hillitysti. Liikkeiden aikana kannustin myös ja Manu oli hieno! Jaksoi tehdä loppuun asti ja oikeastaan vain skarppasi loppua kohden. Luoksetulossa en huutanut tavanomaista tule -käskyä, vaan huusin sivu. Tehtiin jopa kolme toistoa (minähän sanoin, että meillä oli huippuhienot tokot!) ja Manu tuntui hiffaavan suoraan sivulletulon loistavasti! Hii, aika hienoa!

Vuoden ensimmäiset agitreenit

Tänään tuli korkattua vuoden ensimmäiset agilityharjoitukset. Treenit pidettiin ah, niin lämpöisessä hallissa, sinne oli suorastaan ihana mennä pakoon tuota kauheaa loskakeliä. Olen aika laiska kirjoittamaan mitään hurjan pitkää treenikertomusta, mutta tässä tiivistettynä tämän päivän agitreenit.


Mutkaputki sujui Manulta yllättävän hyvin, vaikka putkessa olikin pari mutkaa enemmän kun koskaan ollaan kokeiltukaan. Myös siihen nähden, että kesällä onnistuin aiheuttamaan Manulle putkikammon, meni erittäin hyvin. Totta kai M ensimmäisen kerran katsoi että miksi ihmeessä tuonne pitää mennä, mutta ohjasin paremmin ja kannustin kovasti, niin hyvinhän M sinne putkeen sujahti.

Harjoittelemamme rata oli hyppyrata, joten siihen kuului tietenkin hyppyjä. Ja yllättäen, Manu muisti vielä miten hypätään, eikä esimerkiksi keksinyt alittaa esteitä.. Kuitenkin, vauhti Manulta oli unohtunut matkasta, sillä sitä, millä vauhdilla M juoksi edellisiin kertoihin verrattuna ei voisi kutsua edes juoksuksi. Toisin sanoen tuntui että jos itse juoksin vähääkään nopeampaa, Manu jäi matkasta x) No jaa, parempi onni (ja vauhti) ensi kerralla.


Pujottelukepit kummastuttivat Manua aluksi hirmuisesti ja piti oikein kädellä ohjata, että osasi pujotella. Mitä useammin keppejä mentiin sitä nopeammaksi ja sujuvammaksi Manun pujottelu alkoi kehkeytyä. Loistavaa. Jos joku meni hyvin, niin se oli pujottelu. Olen mielettömän ylpeä Manusta; vaikka olikin outo paikka ja oudot kaverit, se ei häirinnyt Manua.


Varasimme myös ajan trimmaajalle. Ei, emme ole viemässä Manua trimmattavaksi vaan juuri ennen kevään ensimmäistä näyttelyä - joka taisi olla beaglein erikoisnäyttely - Manulta siistitään antura- ja tassukarvoja. M näyttää näyttelyissä - toivottavasti - oikein siistiltä :)


Kuvia ei treeneistä valitettavasti ole mutta tässä pari uutta kuvaa Manusta.

Syksyn juttuja

MIHIN se kesä meni?? Aamuisin on minun mieleeni jo hurjan kylmää (lähes hyytävän kylmää) ja sadepäiviä on ollut jo useampi. Sadetta, eikä kyllä kylmyyttäkään vastaan minulla ei ole mitään, mutta iltojen pimenemistä kyllä. Iltaisin tulee pimeää nopeammin kuin olisi tarviskaan. Hyvä, kun ehtii koulun jälkeen edes kameran kaivaa laukusta, puhumattakaan että koiran kanssa menisi pitkälle metsälenkille, niin on jo auttamattomasti liian hämärää. Syksyssä ihania on kyllä kaikki värit, syysaurinko ja sadepäivät sohvalla vilttien alla.

Manun kanssa ollaan velttoiltu. Agilityä ei ole treenattu juuri yhtään. Muutama pujottelu on otettu (onnistuneesti!) ja pari pientä rataa. Tosin ei tässä hirveästi ole ollut ylimääräistä aikaakaan, kun on taas koulu pahimmillaan.

Tokon treenaamisen suhteen ollaan aina välillä aktivoiduttu, ja tavoitteellinen harjoittelu vaatisi vähän sitä omaa aktiivisuuttakin. Toisinaan vain tuntuu, ettei yksin meinaa uskaltaa treenata, kun on niin monen monta tapaa, jolla sössiä kokonainen liike pilalle. Temppuja on kiva opetella, koska niissä ei ole minkäänlaisia sääntöjä toisinkuin tokossa, jossa ei muuta tunnukaan olevan kuin sääntöjä ja ohjeita toisen perään.

Tempuista puheenollen, sain syntymäpäivälahjaksi naksuttimen (minulla oli jo ennestäänkin naksutin, mutta Manu pelkäsi siitä "laatikosta" tulevaa kauheaa ääntä!) joka on tässä näinä tylsinä syyspäivinä ollut kovassa käytössä. Uusia temppuja en vielä yritäkkään aloittaa, sillä harjoittelemme (vielä molemmat) naksuttimen käyttöä ja tarkoitusta :) Mutta olen jo melkein listan koonnut tempuista jota ajan tullen alamme hajoittelemaan, lelujen kerääminen, kuollutta leikkiminen, piiloon meneminen ja vaikka mitä muuta :)

Puiset kepukat

Kävimme valinta talosta ostamassa meille kahdeksan kepukkaa joista iskä askarteli meille ikiomat punaiset pistokepit!! Pääsemme siis Manun kanssa treenaamaan kepukoita vaikka joka päivä, jos on tarvis. Tänään tehtiin kahdeksan kepin sarjaa, ihan normaalisti harjoitellen. Haetaan tällä hetkellä vähän parempaa tekniikkaa Manulle ja ylipäänsä sitten myös sitä itsevarmuutta pyrkiä etenemään nopsasti ja varmasti (eli omat kepit tulivat tosi tarpeeseen: saadaan tehtyä useampi lyhyt treeni viikon aikana).

Manulle ostimme samalta matkalta pallon jossa on nystyröitä. Manu on ihastunut tälläiseen jo useasti kun on muiden palloja kokeillut.. Päätettiin siis vihdoin ostaa oma uudistuneesta Mustista & Mirristä. Kuva lelusta täällä.

Loppu vuodelle en kauheasti mitään ohjelmaa ole keksinyt mutta näillä näkymin meidät voi bongata ainakin Salon Agrimarketin pihassa järjestettävässä Match Showssa 9. syyskuuta. Tarkoituksena olisi myös käydä, taas kerran, neljänkerran agilitykurssi syys-/lokakuussa sisällä hallissa.

Mistä aloittaisi kertomisen..

Joo, tunnustan. On taas tämä kirjoittaminen vähän jäänyt... Laiskuus on iskenyt. Olen loman tarpeessa, vaikka juuri se loppui. Mutta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus.. Oikeasti, olen tehnyt Manun kanssa vaikka mitä josta olisi tänne voinut kirjoitella!

 Olen kovasti yrittänyt katsella ja etsiskellä netistä näyttelyitä / mätsäreitä joihin voitaisiin Manun kanssa mennä. Jäi niin kiva fiilis kesästä kun tuli niin hyvää menestystä kehissä että uudestaankin pitäisi päästä (:

  Olemme ahkerasti käyneet tassiksella treenailemassa keppejä ja kontakti esteitä, myös uiminen on kuulunut kiitettävästi arkipäiviimme. Ja muutenkin agility harrastuksemme on ollut hyvin aktiivista nykypäivinä, olen todella ylpeä meistä (: Somerolla, jossa toukokuussakin kävimme neljän kerran agilityn alkeiskurssilla, olemme sielläkin ehtineet taas neljä kertaa käymään ja oppineet joka kerta jotain uutta ja hyödyllistä!

Ehdin Manulle aiheuttamaan myös putki-kammon joka oli todella harmillinen kokemus, kun Manu oli menossa putkeen mutta yhtäkkiä Manu pompsahtikin eteeni ja kompastuin Manuun. Ja Manu tietysti pelästyi :( Mutta onneksi, ONNEKSI Manu kuitenkin kerta kerralta uskaltautui putkeen ja viimeisellä kerralla tämä äxidentti olikin jo unohtunut :)

Kuvien ©Krista Harju

Tyytyväisyyden huipulla

On toi beagle vaan niin nappi! Kaiken kauneuden lisäksi ei voi kyllä olla iloitsematta kaikista niistä piirteistä, mitä olen koirassa toivonutkin; tottelevaisuutta, pirteyttä, terveyttä ja sitä innostusta agilityyn :)

Kuvista kiitos suuret kiitokset Kristalle!

Tänään me käytiin Halikossa vähän agiliitelemässä. Ei ollakkaan pitkään aikaan menty kunnolla, joten oli jo aikakin. Tosin ei mikään ihanteellisin sää, ulkona oli noin +30 astetta hellettä, mutta päätimme silti mennä, tosin lopuksi oltiin molemmat, ohjaaja ja koira aivan puhki, mutta oli se sen arvoista (:

Aluksi alueella oli meidän lisäksemme kaksi muuta koirakkoa, mutta hekin lähtivät melkein heti meidän tultua, joten saimme mennä aivan vapaasti! Huomasin onnekseni esteitä tutkaillessani että kepeille oli laitettu verkko, joten oli ilo harjoitella niitäkin (: Kentällä oli yksi este, A-este, puomi, keinu ja kepit joten menimme kaikki ensin yksitellen moneenkin kertaan. Eniten kuitenkin harjoittelimme keinua, joka tuottaa eniten ongelmia. Loppujen lopuksi sekin alkoi sujua. Keppejä oli tosiaan ilo harjoitella, ja huomasinkin kun Manu pikku hiljaa löysi sen tahdin, mitä olemme tässä harjoitelleet. Se oli mahtavaa katsottavaa, nyt mieleni tekee yhä uudelleen ja uudelleen harjoitella niitä, että kepit sujuisivat yhtä hyvin ilman kujaa :D

Loppua kohden kun kaikki alkoi sujua kuin tanssi, otimme pieniä ratoja. Esimerkkinä tästä vaikka; hyppy - kepit - puomi - A-este. Keinua en vielä viitsinyt rataan ottaa koska en halua aiheuttaa Manulle minkäännäköistä keinukammoa, eli harjoitellaan sitä sitten valvotussa opetuksessa, johon ollaanki Manun kanssa menossa ensikuussa eli elokuussa!

  

Agireenit 4/4

Niin eihän se pieni (kaato) sade meitä ole haitannut, eikä kyllä haitannut nytkään. Meillä oli siis agilityreenit, ja sää suosi meitä oikein olantakaa ;)

Jep, siinä oli viimeiset agilityreenit, ainakin tältä kuukaudelta! Tosiaan elokuussa meillä on suunnitteilla mennä taas Aneten pitämälle, tälläiselle samanlaiselle neljän kerran kurssille. Mutta nyt itse tuntiin...
Aloitettiin kertaamalla perjantain mölliradan kolmea estettä. Saatiin vinkkejä ohjaukseen. Kun alkoi sujua lisättiin siihen harjoitukseen putki. Tämän jälkeen oli vuorossa keinu, jota ei olla reeneissä ennen harjoiteltukaan. Manun kanssa ollaan toki menty pari kertaa keinua, ihan vain huvin ja tottumisen vuoksi, joten tämä oli Manulle helppo nakki :) Kun tuota oltiin harjoiteltu jokaisen oppilaan kanssa (3) ruhtinaalliset 5-10 minuuttia, oli aikaa vielä jäljellä n. 10 min. Kulutimme ajan menemällä pikku rataa. Opettajan mukaan rata oli suhteellisen vaativa, sillä etenkin toisen hypyn jälkeen putki ei ollutkaan suoraan nenän edessä vaan sinne piti oikein ohjata, mutta eihän se meitä hidastanut. Manulla sujui hyvin, vaikkakin toiseen putkeen poju ei ensimmäisellä yrityksellä mennytkään... Rata oli suunnilleenkin tälläinen: Putki-hyppy-putki-hyppy-rengas.

Nyt meillä ei ole pitkään aikaan oikein mitään ohjelmaa, joten luvassa on ulkoilua ja löhöilyä. Myös agiliitelyä jatkamme tässä kesän aikana :)

Suurpiirteistä agilitya

Tänään siis oli ne möllit joita ollaan Manun kanssa odoteltu...

Rata oli kerrassaan helppo. Ensiksi oli hirveät paineet opetella rataa, mutta esteratsastuksessa oppimat niksit radanopetteluun auttoivat agissakin.

Ennen rataa Manu vaikutti suhteellisen innostuneelta ja se kiskoikin lähtöalueelle. Jätin sen istumaan ja kävelin toiselle esteelle. Sillä välin Manu keskittyi tarkasti minuun ja pari kertaa yrittikin lähteä. Kyllä se sieltä liikkeelle lähti käskyllä, mutta kiersi heti ensimmäisen esteen... Joten alkuun takaisin. Huoh. Ensimmäisestä esteestä selvittyämme edessä oli seuraava hyppy ja piiitkä putki. Ne menivät Manulta aivan loistavasti! Putken jälkeen oli melkein suoraan este vuorossa. Jossa tuli pudotus. Ohjasin kyllä itsekin aika huonosti joten, olikos ihmekkään. Seuraavaksi pituus, joka sujui hyvin. Pituuden jälkeen mentiin uudelleen putkeen. Mutta putkella koira vain päätti juosta mukanani putken vieressä, joten sitten uudestaan putkeen ja sekunteja harakoille :) Putken jälkeen oli esteillä pyörimistä. Olihan mukana muurikin, joka meni yllättävän hienosti!
Muurin jälkeen vuorossa oli vielä loppusuora, putki-hyppy-hyppy, joka meni ihan hyvin.

Vaikkei rata ihan niin hyvin mennyt kuin olisi tosiaankin voinut mennä, niin ihan kivat fiilikset jäi. Itse olisin ollut valmis lähtemään radalle uudemmankin kerran.

Lopulta sijoituksemme oli 4./4. ja 5 virhepistettä. Aikaa en muista, mutta yritän saada selville. Kuinkahan reippaasti aika olisi alittunut ilman niitä sähellyksiä :o

Agireenit 3/4

Meillä oli taas Manun kanssa agility. Manu alkaa jo oppia että mihin maanantaina mennään :) No kuitenkin, tämä oli toisiksi viimeinen agi, mutta varmasti aiomme jatkaa agiliitelyä! Reenit olivat myös viimeiset ennen perjantain möllejä. Tiedä sitten mitä niistäkin tulee... :)

Niin, aloitettiin menemällä suoraa putkea, mutta parin kerran jälkeen siirryttiin jo mutka putkeen, jota ei oltukaan vielä kokeiltu. Manu meni upeasti, vaikkakin aluksi järkyttyi kun putken päästä ei näkynyt valoa niin kuin ennen. Tämän jälkeen mentiin hyppy-hyppy-mutkaputki harjoitusta. Aluksi Manulla oli hieman vaikeuksia mennä putkeen, mutta siitä selvittiin lopuksi kunnialla. Seuraavaksi harjoiteltiin kontakteja. Manu meni A:an joka kerta kauhealla vauhdilla, mutta kontaktialueelle ei näköjään ollut vaikeuksia pysähtyä :) Seuraavaksi oli pujottelun vuoro, kotona pitäisi tätä todellakin harjoitella kunhan se aita nyt tulisi pihaan. No, hienostihan Manu nakin avulla tekee mitä vain niinkuin teki nytkin. Pujotteli hienosti. Tämän jälkeen menimme renkaalle. Menimme ensin edestakaisin rengasta, joka sujui Manulta kuin vanhalta tekijältä. Vaikeutimme harjoitusta menemällä mutkaputkeen ja siitä hyppäämään rengas. Se sujui alusta alkaen hyvin ellei lasketa paria ensimmäistä kertaa, kun oli taas vaikeuksia mennä putkeen. Toki olisin itsekin voinut ohjata selkeämmin! No, loppujen lopuksi tämäkin saatiin kunnialla tehtyä.

Tunnin lopulla kyselin vähän vinkkejä perjaintain mölleihin, ja kotiläksyksi saatiin harjoitella pujottelua ja kontakteja :)

Loput kuvat ja videot täältä!