Phuuh. Meillä on takana melko uuvuttavat pari viikkoa.
Kaikki alkoi vissiinkin kaksi viikkoa sitten torstaina, jolloin löytyi lattialta ensimmäiset oksennukset. Niissä oli mukana vähän verta, mutta ei mitenkään huolestuttavaa määrää. Soitimme kuitenkin varmuuden vuoksi eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että käydään tarkistuskäynnillä. Röntgenissä ei näkynyt mitään erikoista. Hoito-ohjeiksi tuli riisivelli. Illalla kun tarkemmin ajattelimme, tajusimme että suoleen on saattanut jäädä sukka jumiin. Manu oli meinaan syönyt sukan viikkoa aikaisemmin eikä ollut tullut vielä ulos, vaikka yleensä se tulee kolmen päivän kuluttua syömisestä. Kun tämän sukkien syöminen on meillö melkein arkipäivää.
Lauantaina aamulla M oli jo sen verran pahassa kunnossa, että Manu pakattiin autoon ja suunnattiin päivystykseen joka löytyi Turusta. Aavistimme oikein, sukka oli jäänyt jumiin suoleen, ja siinä kohtaa suolta ei ollut veri päässyt kiertämään. Manulta leikattiin suolesta 10 sentin pala pois, sillä siihen oli tullut tavallaan kuolio. Lauantai vietettiin siis eläinlääkärissä. Ilta meni tiputuksen ja lääkkeiden ansiosta vähän paremmin mutta Manu ei suostunut millään juomaan. Kun sunnuntai-iltaan mennessä Manu ei ollut juonut tippaakaan, vietiin Manu takaisin Turkuun. Manu oli yön yli päivystyksessä, tiputuksessa. Maanantai aamuna äiti haki Manun takaisin kotiin, ja sieltä tullessaan Manu oli jo aivan oma itsensä; utelias ja pirteä.
Mutta kyllähän säikähdettiin! Ja lähellä oli, ettemme menettäneet mamman pikkupossua.
Vihdoin tänään Manulta otettiin tikit pois. Lääkärin mukaan Manu saa elää normaalia elämää nyt, ja vaikka uidakin. Treenit tietenkin jätettiin väliin ja hirmupitkiä lenkkejä ei olla tehty. Manu onkin hepuloinut sisällä lelujensa kanssa monia kertoja, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää.
