bloglovin'

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

kymysyksiä

Koska ideani ovat loppuneet blogipäivityksissä ja yleensä se vain sisältää agilityä, tahdon kuulla myös mahdollisten lukioiden mielipiteitä ja kysymyksiä. Siksi päätin laittaa tälläisen (ehkä turhanpäiväisenkin) merkinnän jossa toivon saavani kysymyksiä vaikka itse päähenkilöistä, treenaamisesta, harrastuksista tai ylipäätään kaikesta mitkä liittyy meihin. Kunhan aihe pysyy oikeana, saa kysyä mitä ikinä tahtookin! Vastaan niihin mielelläni ja julkaisen kysymykset toisessa blogimerkinnässä myöhemmin.

Kysymyksiä voit lähettää vain tämän merkinnän kommentti-osaan. Kysymykset pysyvät salassa, eikä niitä tulla näyttämään kommenteissa (ellei viesti liity muuhun). Tietoja kirjoittajasta ei näytetä ellei kirjoittaja sitä välttämättä tahdo. Toivon, että kysymyksiä tulisi enemmän kuin pari sillä ehkä silläkin kautta saadaan uusia ideoita haettua teksteihin. Varsinaisesti tämäntyyliset aiheet kuuluisivat pinttyneesti muotoblogeihin, mutta röyhkeästi niitä kopioin tähän. Niin ja muut saavat halutessaan käyttää samaa aihetta omassa blogissaan.

Nyt vain raapustelemaan kysymyksiä!

maanantaiset

 

Varoitus: luvassa manunylistyspostaus.

Manu on ihan paras aksakoira. Oltiin tänään Manun kanssa (niin kuin meillä maanantaisin on tapana) agitreeneissä. Alkaa toi puuha vaikuttaa jo ihan ylikivalta, monet onnistuneet treenit takana. Manu on nyt selvästi mukana hommassa oikeasti ja sillä on kivaa, eikä enää ehdi juuri jäädä haistelemaan (=ei enää epävarmuutta). Ja se vauhti. Juostaan NIIN mukavasti yhteen.

Meillä oli tänään treeneissä teemapäivä. Painotus oli erityisesti pujottelussa ja keinulla. Varsinainen pujottelu sujuu Manulta jo ihan tosi tosi hyvin, mutta erilaiset sisäänmeno kulmat  tuottavat vielä hieman ongelmia. Joten keskityttiin niihin. Muutamien toistojen jälkeen oikea tekniikka alkoi löytyä ja kulmissa ei ollut enää niin kummia probleemeja. Entä keinu sitten? Se on aina sujunut vähän vaihtelevalla menestyksellä. Manun tapa mennä keinu, on vallan mainio. Siinä meinaa itselläkin pokka pettää. :D Mentiin seuraavanlaista harjoitusta, joka meni kutakuinkin näin: putki - hyppy - keinu. M ei millään halunnut jättää purkkia yksin odottamaan keinulle, niinkuin tosta videosta huomaa :P Mutta kaiken kaikkiaan kivat treenit ja niinkuin sitä sanotaan 'Parempi treeni, parempi mieli!'

Kiirettä on pitänyt ihan kiitettävästi. Koulu on vienyt melko paljon aikaa ja arki-iltojakin menee ohjattuihin treeneihin sekä sinne väliin tietty omatoimiset treenailut. Ai niin, pitäisi välillä nukkuakin... Viisi viikkoa vielä pitäisi kestää kiirettä, sitten päästään nauttimaan lomasta. Lomasuunnitelmia on jo tehty jonkin verran, vaikuttaa ihan lupaavalta!

Huomaathan Manusta pitkästä aikaa otetun videomateriaalin :) Videosta voimme kaikki kiittää Sonjaa.

puoli vuotta on pitkä aika

Puoli vuotta. Kuusi kuukautta. 26 viikkoa. Enkä edes jaksa laskea kuinka monta päivää on kulunut viimeisimmästä kirjoituksestani tänne. Silloin oli kesä. Nyt on talvi. Kuinka paljon maailma onkaan muuttunut puolessa vuodessa. Vuosikin ehti vaihtua toiseen. Voisin melkeimpä sanoa, että tuossa ajassa olen unohtanut blogin olemassa olon. Miten siinä on edes päässyt käymään niin? Muutaman bloggaamattoman kuukauden jälkeen lukijat ja blogimme vannoutuneet stalkkaajat alkoivat kysellä sekä ahdistella erilaisin kysymyksin kuten 'Miksi blogia ei ole päivitetty?', 'Oletko lopettanut kokonaan bloggaamisen?' tai 'Milloin uusi blogi päivitys?'. Voin vain sanoa, että pienelle ihmiselle tulee järkyttävät paineet tuollaisesta hiostamisesta. Aluksi kysymykset oli helppo kiertää tai vastata vain 'En tiedä!' tai 'Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!', mutta viime aikoina seuraajamme ovat käyneet kärsimättömiksi. Minun oli pakko, siis aivan pakko ryhdistäytyä ja koota voiman rippeeni ja kirjoittaa tämä teksti. Ajattelin, että löydän vielä sen sisäisen bloggaajani jonka silloin puoli vuotta sitten kesällä hukkasin ja jatkaa kirjoittamista, jotta lukijamme saisivat unta iltaisin ja syyn elää. ;)

Kevään lajivalikoima ei ole muuttunut sitten viime vuoden. Harrastamme yhä ahkerasti agilityä ja tokoa väännämme kun kummallakin on siihen oikea mieliala. Olen pienessä mielessäni harkinnut agilisenssiä. Onhan se joskus pakko päästää kokeilemaan ja näyttämään taitojaan virallisiin kilpailuihin. Tiedä, jos vaikka meihin iskee kunnolla kisakärpänen, ja vietämme vähäiset vapaat viikonloput ympäri suomea kierrellen aksakisoissa. Okei, ehkä joskus kaukana hamassa tulevaisuudessa. Tokossa tuskin kilpailemme koskaan.

Näyttelyt ovat jääneet kokonaan menneisyyteen, eivätkä ne todennäköisesti koskaan palaa arkipäiviemme ratoksi. Korkeintaan mätsäreihin, jos sinnekään.