Hyvä treeni, parempi mieli

Maanantain agilityssä tuli taas mielettömän onnistuneita ratoja. Keinukaan ei ollut Manulle enää onglema. Ja pujottelu onnistui hyvin. Hauskaa! Uusista agilitykuvista ei ole toivoakaan näin hallikaudella, joten piristeenä Manu riehumassa viime kesänä. :)

Treeneissä teimme rataa, jossa oli pari haastavaa kohtaa. Niistä eivät edellisen ryhmän kisaavatkaan suoriutuneet. Huikean opettavainen harjoitus - oma jännitys ja ohjauksen täydellinen hajoaminen vie koiran vauhdin. Mutta koira irtosi putkiin! Manun edistyksestä keinun suhteen olen tyytyväinen: Me ei olla puomia tehty kauheasti ja se näkyi, sillä vasta kolmannella toistolla Manu alkoi kaasutella vähän kovempaa. Onneksi aika nopeasti saa palauteltua oikeat asiat takaisin mieleen ja purettua jumitukset. Ennen se oli sellainen ei-kiitos este mutta nyt Manu menee sinne jo aivan innoissaan. Harjoitus tekee mestarin. Mutta että nuo kaikki pysyisi yllä, pitäisi tosi paljon ehtiä tehdä kaikkien esteiden kanssa ylläpitotreeniä. A-este ja putket sujuivat ilman kummempaa koheltamista. Vaikkakin M on alkanut ottaa tavaksi jäädä sooloilemaan a:n huipulle. Huoh. Pitää sitä vaan treenata ahkerasti että koira tulisi alaskin sieltä.

En enää harmittele sitä, että Manu ei ole synnynnäinen agilitykoira, nyt sen seikan olen hyväksynyt ihan täysin. Voi jo ihan rehellisesti sanoa, että Manun kanssa on hauskaa treenata. Asenteesta ja odotuksista kaikki on vain kiinni, mutta aina niiden muuttaminen ei ole ihan helppoa eikä tapahdu hetkessä. Se Manun ilme lyhyellä radanpätkän jälkeisellä jäähdyttelyhallinkierrolla on niin ihana – se on onnensa kukkuloilla, kun huomaa minun olevan siihen ihan oikeasti tyytyväinen.

Oli ihan parhaat treenit pitkään aikaan. Beaglen asenne oli kymppi ja sehän nyt ohjautuu ihan minne vain, mutta it takes two to tango ja sitä rataa. Nyt siis armoton tsemppi ohjauksen suhteen päälle, että päästään kisoihin. Ja noista kisoista sen verran että ohjaaja vinkkasi meille kesällä Salossa järjestettäviä agilitykisoja. Tarkoitti varmaankin (toivottavasti) möllejä, sillä virallisiin emme todellakaan ole vielä valmiita. Ei näillä taidoilla.

Osa tekstistä lainattu (blog.hulleri.net)

Synttärisankari

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MANULLE JA KAIKILLE TALLPEAK D-PENNUILLE!

Manu täytti tänään 2 vuotta! Paljon onkin kerennyt tapahtua sen aikana. Poika on aiheuttanut tukoittain harmaita hiuksia, mutta varmasti yhtä paljon ellei enemmänkin loputtomia naurokohtauksia ja yhtäkkisiä välähdyksiä "että mä rakastan tota otusta". Onkin oikein hyvä aika katsella vanhoja pentukuvia ja muistella sitä parin kilon pentua. Johan siinä kiukku laantuu kun ei voi olla hymyilemättä tietsikan ruudulle. ;)

Synttäripäivän ohjelmaan kuului tottakai myös agility. Mentiin tänään taas rataa johon kuului mm. a-este, hyppyjä, putkia ja kepit. Edellä mainitut M meni hyvin ja vauhdilla. Radalla oli myös keinu, jota mentiin viimeksi kesällä ja tästä esteestä manu ei kovinkaan innostunut. On taitanut jäädä pojalle traumoja :(  Parin kerran jälkeen manu kuitenkin meni sitä ihan hyvin, mutta huomattava vauhdin hidastus tuli aina ennen keinua. Pitää sitä sitten vaan saada varmemmaksi ja treenata enemmän.

Treeneistä sitten suuntasimme suoraan kotiin ja kotona odotti synttärisankarille tekemäni kakku. Ulos olisi varmaan pitänyt mennä syömään kun lattiasta tuli syömisen aikana aika... sanoisinko likainen, mutta ulkona oli kylmä ja nythän on Manun syntymäpäivä. (Kakun resepti on huippusalainen!) Loput ottamani kuvat täällä.

Maanantai on agilitypäivä

Videosta kiitos äidille! :)

Maanatain agiliidoissa tehtiin Manun kanssa kontakteja, putkia, muutama ratapätkä ja jotain muuta pientä. Ja Manu irtosi hyvin hypyille. Aika pitkälle ollaan tultu, kun katsoo koska aloitettiin. Itseasiassa siitä ei ole vielä vuottakaan. A-este olikin jännä juttu. Manulla oli kyllä kova into mennä sitä kokoajan, mutta ongelmana se ettei koira tahtonut päästä ylös asti :o Päättelin sitten että este oli erilainen kuin ennen tai sitten Manulla nuo joulukilot painaa :DD
 

Mutta loppujen lopuksi täytyy sanoa, että kyllähän tuo koira on suht' helppo ohjattava! Bongaa esteet jo kaukaa ja irtoaa toisinaan hyvin. Minun täytyy siis tosiaan olla tarkkana huitomisieni kanssa ja yritettävä ohjata napakasti. Sen jälkeen tarvitsee enää vain toivoa parasta. Helppoa, eikö? 

Tähän loppuun on pakko kyllä hehkuttaa meidän huippuhienoja tokoiluja edellisiltä päiviltä. Tein ensimmäistä kertaa ikinä (kotioloissa) niin, että ketjutin kolme liikettä kokeenomaisesti. Teimme pikkuisen seuraamiskaavion, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Liikkeiden väleissä silitin ja kehuin hillitysti. Liikkeiden aikana kannustin myös ja Manu oli hieno! Jaksoi tehdä loppuun asti ja oikeastaan vain skarppasi loppua kohden. Luoksetulossa en huutanut tavanomaista tule -käskyä, vaan huusin sivu. Tehtiin jopa kolme toistoa (minähän sanoin, että meillä oli huippuhienot tokot!) ja Manu tuntui hiffaavan suoraan sivulletulon loistavasti! Hii, aika hienoa!

Voisi jopa sanoa että olemme melkein treenanneet

Nyt voin ilokseni mainita sellaisen seikan, että olemme innostuneet taas tokosta. Tavoitteita ei ole, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan. Joten kaikki tämä innostus ja harjoittelu on tarkoitettu hyvälle perustottelevaisuudelle (jota voi hyväksi käyttää agilityssä ja muussa elämässä) ja tietenkin harrastukselle.

Ollaan harjoiteltu ahkerasti ihan tuota perusasentoa ja sitten pieniä seuruu pätkiä. Olimme tänään treenaamassa läheisen ala-asteen pihalla, ilman sitä suurempia häiriöitä ja mukana meillä oli mitä parhainta lenkkiseuraa. Tehtiin täyskäännöksiä, käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä sellaisia jossa koira tulee perusasentoon aina (pyörimme ympyrää, vaihtelevasti niin, että olen joko sisä- tai ulkopuolella). Se hoksasi sen! Käännökset paranivat huimasti ja koira selvästi tykkäsi siitä. Mitä tahansa vain saadakseen hieman nakkia. Perusasennotkin olivat välillä mitä parhaimpia mutta niihin pitää saada lisää varmuutta. Tuli kyllä kieltämättä hyvä fiilis omistajallekkin kun saatiin tälläistä yhteistä puuhaa agilityn ohella. Treeni kesti yhteensä varmaan 15minuuttia ja heti kotimatkalla "Mitä tehdään, Mitä tehdään??". Söpöä. Manun 'kova' ulkokuori on alkanut halkeilla.

Mukana raahasin myös kameraa, ja hienona ajatuksenahan se kotona tuntui että otetaampas kivoja tokokuvia ja laitetaan niitä blogiin esille. Ja käytännössä? Ihan jotain muuta. Tuolla pimeässä ei ollut kerrassaan minkäänlaista mahdollisuutta saada terävää kuvaa, jossa kohteet olisivat haamujen sijasta tarkkoja tokoiljoita. Mutta onneksi - jos niin voi sanoa - kameraan on keksitty sisäänrakennettu salama, jota useimmissa tapauksissa kartan niin hyvin kuin mahdollista. Mutta tänään sen käyttö oli ehdotonta. Esimerkki kuvana voisi käyttää vaikka tätä.

Vuoden ensimmäiset agitreenit

Tänään tuli korkattua vuoden ensimmäiset agilityharjoitukset. Treenit pidettiin ah, niin lämpöisessä hallissa, sinne oli suorastaan ihana mennä pakoon tuota kauheaa loskakeliä. Olen aika laiska kirjoittamaan mitään hurjan pitkää treenikertomusta, mutta tässä tiivistettynä tämän päivän agitreenit.


Mutkaputki sujui Manulta yllättävän hyvin, vaikka putkessa olikin pari mutkaa enemmän kun koskaan ollaan kokeiltukaan. Myös siihen nähden, että kesällä onnistuin aiheuttamaan Manulle putkikammon, meni erittäin hyvin. Totta kai M ensimmäisen kerran katsoi että miksi ihmeessä tuonne pitää mennä, mutta ohjasin paremmin ja kannustin kovasti, niin hyvinhän M sinne putkeen sujahti.

Harjoittelemamme rata oli hyppyrata, joten siihen kuului tietenkin hyppyjä. Ja yllättäen, Manu muisti vielä miten hypätään, eikä esimerkiksi keksinyt alittaa esteitä.. Kuitenkin, vauhti Manulta oli unohtunut matkasta, sillä sitä, millä vauhdilla M juoksi edellisiin kertoihin verrattuna ei voisi kutsua edes juoksuksi. Toisin sanoen tuntui että jos itse juoksin vähääkään nopeampaa, Manu jäi matkasta x) No jaa, parempi onni (ja vauhti) ensi kerralla.


Pujottelukepit kummastuttivat Manua aluksi hirmuisesti ja piti oikein kädellä ohjata, että osasi pujotella. Mitä useammin keppejä mentiin sitä nopeammaksi ja sujuvammaksi Manun pujottelu alkoi kehkeytyä. Loistavaa. Jos joku meni hyvin, niin se oli pujottelu. Olen mielettömän ylpeä Manusta; vaikka olikin outo paikka ja oudot kaverit, se ei häirinnyt Manua.


Varasimme myös ajan trimmaajalle. Ei, emme ole viemässä Manua trimmattavaksi vaan juuri ennen kevään ensimmäistä näyttelyä - joka taisi olla beaglein erikoisnäyttely - Manulta siistitään antura- ja tassukarvoja. M näyttää näyttelyissä - toivottavasti - oikein siistiltä :)


Kuvia ei treeneistä valitettavasti ole mutta tässä pari uutta kuvaa Manusta.

Näyttelysuunnitelmia vuodelle 2011

Olen taas kiitettävästi selaillut ja suunnitellut tämän vuoden näyttelyitä ja tuomaritietoja. Tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä näyttelykehiin huomattavasti kehittyneempinä ja itsevarmempina viime vuoteen verrattuna. Ja tavoitteena se kauan haviteltu sertti x) Näyttelylistamme näyttää seuraavanlaiselta.

20.3. Beagle erikoisnäyttely, Lohja

Beaglein päänäyttelystä en enempää osaa sanoa muuta kuin että palkintotuomarina on suomalainen Paavo Mattila.
 

7.5. Tampere KV

Tampereella (tarkemmin ottaen Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa) järjestetään tänä vuonna KV ja tuomarina meillä on USA:lainen Sharon Sakson, ja minua kiinnostaa kovasti mitä sillä on sanottavaa Manusta. Ja sinne on vain kahden tunnin automatka täältä ja kaiken lisäksi sinne on tulossa paljon sellaista porukkaa ketkä olisi kiva nähdä.

 
23.7. Eukanuba Summer Show, Helsinki

Tänne me ollaan menossa ilman muuta! Varmaankin nähdään kasvattaja ko. näyttelyssä ja pari beagle kaveria :)

3.-4.12 Winner ja/tai Voittaja 2011, Helsinki

Nämä näyttelyt eivät ihan 100% varmoja ole vielä, pitää katsoa miten tänä vuonna menee ja ilmottautua sitten vähän myöhemmin. 

Nämä näyttelyt (paitsi viimeisin) ovat varmoja, ja niihin lähtee ilmot viimeistää ensi viikolla. Kuviakin tulee useimmista, sillä kaverini on lupautunut kuvaamaan muutamia näyttelyitä :) Loppu vuoden näyttelyt ovat ihan oma suunnittelunsa, katsotaan eksytäänkö useampiinkin näyttelyihin.