Taukoilua ja lomailua

Ollaan Manun kanssa pidetty saikun takia taukoa agilitystä ja tokosta. Tauko tekee varmasti hyvää molemmille, koiralle ja ohjaajalle. Kesälomaa lähdimme viettämään koko perheen voimin Saimaalle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Manu sai olla koko viikon vapaana ja rentoutua. Kävi Manu vähän uimassakin, vaikka se ei mitään lempipuuhaa olekaan :p

 

Parasta maailmassa

Meidän beaglen mielestä parasta maailmassa on kaverit. Etenkin kun niiden kanssa saa juosta vapaana. Sellaiset, joissa on vastusta ja joiden kanssa voi riehua ja sitten mennä lepäämään yhteen kasaan. Meidän beagle ei tiedä mitään parempaa, paitsi ruoka ;)

Me opeteltiin uusi temppu. “Give me five”, jossa Manu läppäisee tassulla minun kättä. Eli se on tavallaan tai siis itse asiassa se on kuin antaisi tassua. Hupaisan näköinen. Tarkoitus oli opetella kumartamista, mutta loppujen lopuksi lopputulos oli aivan jotain muuta. Aloitan joskus uudestaan tuon "mission Kumarra". Ehkä huomenna sitten? Tai ensi vuonna? Tai.. ei koskaan?

Tiistaina pihaamme aloitettiin aidan rakennus operaatio, jota jatkui torstaihin, vaikkakin keskiviikkona rakentajia ei näkynyt maillahalmeilla :) Aidattu alue kattaa takapihan, ja osan edestäkin ja tämä kaikki on nyt minun ja Manun agility aluetta. Olen tooodella innoissani :D

Kaiken tämän jälkeen aikaa on ollut myös uimiselle, jos sitä nyt siksi voi kutsua. Tosiaan Manu ns. oppi uimaan juhannuksena mökillä, joten ollaan jatkettu tätä meidän uimis harrastusta lähellä olevalla Koira uimarannalla, jossa kavereitakin riittää.

Ja miten niin olen lomalla ja aikaa on vähän liikaakin päivitellä blogia?

Juhannus

Juhannuskin on nyt sitten vietetty ja tuntuu, että vastahan se oli joulu ja uusi vuosi. Aika todellakin rientää. Juhannus tuli vietettyä koko perheen voimin mökillä, rauhassa.

 

Juhannus meni Manun osalta pitkälti kirmaillessa pitkin pihaa ja pienien uimaprojektien suorittamisessa. Manu siis ui vasta juhannuksena ensikertaa, kunnolla. Olen kyllä hyvin ylpeä pojasta :) Ilman makupaloja, Manu suostuu tulemaan tasan niin pitkälle kun vesi ei osu mahaan. Sen jälkeen sitä pitää houkutella nakilla. Ensimmäisellä kerralla Manu kellahti kyljelleen kun yritti uida, mutta sen jälkeen uiminen sujui kuin mestarilta :)

Parina päivänä kun lähipellolla meni traktori, juoksi Manu oiko päätä sinne, mutta luojan kiitos tuli takaisin kun aikansa huudeltiin! Manun kuonokin parantui tällä viikolla, ja muutenkin poju näyttää nyt niin elämäänsä rakastavalta ja nauttivasta biigeli pojalta kuin olla ja voi :D Löysihän Manu myös lempilelunsa mökkiviikon aikana, jonka kanssa juoksi pitkin metsiä!

Mutta kaikki hyvähän loppuu aikanaan, eikös! Tänään oli aika suunnistaa kohti kotia, ja karu paluu arkeen. Kotimatka kesti kaikkiaan yli 7 tuntia, joten siinä oli istumista sekä Manulle että meille :) No, kunnialla selvittiin ja nyt ollaan kotona, eikä Manu mahda ymmärtää miksei pääse enää juoksemaan samanlailla ovesta ulos kirmailemaan kun huvittaa, mutta siihen pitää vaan tottua..

Loput kuvat täällä...

Lupaan taas kirjoittaa pian, kun viime kuussakin nuo kirjoitukset jäivät vähän vähille :(