Edellisestä päivityksestä onkin kulunut pidempikin tovi. Tämä johtunee
siitä, ettei meille kuulu mitään erityistä: treenailut jatkuvat
vaihtelevalla menestyksellä Manun mielialojen mukaan ja
möllikalenterikin loistaa tyhjyyttään. Tosin sunnuntaina saatamme piipahtaa Manun kanssa Tassukalliolla Laskiaisriehassa, jos vain saamme jonkunmoista seuraa.
Pitäytyäkseni koko hölynpölyn teemassa, siirryn asiasta samantien kukkaruukkuun. Olen nimittäin saanut haasteen kanssabloggaaja Henniltä! Kulovalkean tavoin koirablogeissa kulkenut haaste onkin varmasti tuttu, ja sehän menee näin:
Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Ja halutaan lähettää tää haaste seuraaville: Tuulia, Josefiina, Mari, Noora, Riitta, Julia, Jenna & Sonja.Olkaapi hyvät!
Ja sitten itse asiaan, eli tunnustuksiin. ;) Koska tää on kuitenkin pääasiassa koirablogi, yritin parhaani mukaan kertoa kahdeksan satunnaista koiriin/eläimiin liittyvää asiaa itsestäni. :D
Tunnustukset:
1. Perhettämme värittää Manun ja muun perheen lisäksi kaksi urosgerbiiliäni, Topi ja Niilo. Ennen näitä kahta vekkulia minulla oli kaksi naarasgerbiiliä, Pipi ja Pepi. Kovasti on harkinnassani jo kolmaskin sukupolvi gerbiilejä, ovat ne NIIN helppo hoitoisia, mutta niistä saa myös seuraa (etenkin yöaikaan -.-). Kolmannen sukupolven naaraat kastan Tiuhtiksi ja Viuhtiksi.
2. Koirien lisäksi minut voi välillä löytää kamera kädessä. Valokuvauksesta innostuin kun katselin nuorempana muiden ottamia hienoja kuvia omista ja muiden koirista, eli tämäkin harrastus sai potkunsa koirista (ja hieman hevosistakin). Harrastelin valokuvausta peruskameroiden kanssa muutamia vuosia, mutta hieman perfektionistin piirteitä omaavana, tahdoin parempaa, joten hankin sitten itselleni järjestelmäkameran. Sen kaverina minulla on muutama objektiivi, jottei valokuvaaminen kävisi liian yksitoikkoiseksi.
3. Aikeenani on ollut brodeerata treeniliivini, ja rehellisesti tunnustan miettineeni hetken, laittaisinko brodeerauksena rintaan "Kata & Manu" vaiko "Kata & Possu". Pidin jälkimmäistä nerokkaan vitsikkäänä, kunnes tulin tolkkuihini.
4. Manun puolesta tunnustettakoon sen olevan aivan käsittämätön kuolaaja niinkin pieneksi koiraksi. Huomaan omalta osaltani että Manu ja ruoka sekä "siviilivaatteet" on pidettävä visusti erillään, muuten uusi ihana paitani on täynnä kuolaläkkiä :D
5. Tässä vaiheessa lienee (ei-välttämättä-niin) tarpeellista mainita, että lapsena luin kaikki kirjaston koirakirjat läpi moneen kertaan. Opettelin jopa rotuja ulkoa koirarotukirjaa lukiessani. Roduista muistan tähän päivään mennessä tuurilla muutaman.
6. Koiratreenit ovat minulle tietynlaista terapiaa. Hetkiä, jolloin voi olla ajattelematta arkihuolia ja keskittyä vain siihen hetkeen.
7. On taas tunnustettava Manun puolesta; Manu toivottaa kaikki ihmiset ja nelijalkaiset karvanaamat yhtä tasapuolisen onnellisesti ystäväpiiriinsä. Manu sisäpiiri on ihan kaikille avoin.
8. Viimeinen ja ehkä ei se salaisin tai yllättävin tunnustus Manun osalta. Manun intohimo on sukat (ja nakit ja kaikki pehmeä joka vain irtoaa).
Viimeiseksi voisin nöyränä kiittää teitä kaikkia kahdeksaa (8!) lukijaa. Voihan hurjuus.
Pitäytyäkseni koko hölynpölyn teemassa, siirryn asiasta samantien kukkaruukkuun. Olen nimittäin saanut haasteen kanssabloggaaja Henniltä! Kulovalkean tavoin koirablogeissa kulkenut haaste onkin varmasti tuttu, ja sehän menee näin:
Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustusta kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään
Ja halutaan lähettää tää haaste seuraaville: Tuulia, Josefiina, Mari, Noora, Riitta, Julia, Jenna & Sonja.Olkaapi hyvät!
Ja sitten itse asiaan, eli tunnustuksiin. ;) Koska tää on kuitenkin pääasiassa koirablogi, yritin parhaani mukaan kertoa kahdeksan satunnaista koiriin/eläimiin liittyvää asiaa itsestäni. :D
Tunnustukset:
1. Perhettämme värittää Manun ja muun perheen lisäksi kaksi urosgerbiiliäni, Topi ja Niilo. Ennen näitä kahta vekkulia minulla oli kaksi naarasgerbiiliä, Pipi ja Pepi. Kovasti on harkinnassani jo kolmaskin sukupolvi gerbiilejä, ovat ne NIIN helppo hoitoisia, mutta niistä saa myös seuraa (etenkin yöaikaan -.-). Kolmannen sukupolven naaraat kastan Tiuhtiksi ja Viuhtiksi.
2. Koirien lisäksi minut voi välillä löytää kamera kädessä. Valokuvauksesta innostuin kun katselin nuorempana muiden ottamia hienoja kuvia omista ja muiden koirista, eli tämäkin harrastus sai potkunsa koirista (ja hieman hevosistakin). Harrastelin valokuvausta peruskameroiden kanssa muutamia vuosia, mutta hieman perfektionistin piirteitä omaavana, tahdoin parempaa, joten hankin sitten itselleni järjestelmäkameran. Sen kaverina minulla on muutama objektiivi, jottei valokuvaaminen kävisi liian yksitoikkoiseksi.
3. Aikeenani on ollut brodeerata treeniliivini, ja rehellisesti tunnustan miettineeni hetken, laittaisinko brodeerauksena rintaan "Kata & Manu" vaiko "Kata & Possu". Pidin jälkimmäistä nerokkaan vitsikkäänä, kunnes tulin tolkkuihini.
4. Manun puolesta tunnustettakoon sen olevan aivan käsittämätön kuolaaja niinkin pieneksi koiraksi. Huomaan omalta osaltani että Manu ja ruoka sekä "siviilivaatteet" on pidettävä visusti erillään, muuten uusi ihana paitani on täynnä kuolaläkkiä :D
5. Tässä vaiheessa lienee (ei-välttämättä-niin) tarpeellista mainita, että lapsena luin kaikki kirjaston koirakirjat läpi moneen kertaan. Opettelin jopa rotuja ulkoa koirarotukirjaa lukiessani. Roduista muistan tähän päivään mennessä tuurilla muutaman.
6. Koiratreenit ovat minulle tietynlaista terapiaa. Hetkiä, jolloin voi olla ajattelematta arkihuolia ja keskittyä vain siihen hetkeen.
7. On taas tunnustettava Manun puolesta; Manu toivottaa kaikki ihmiset ja nelijalkaiset karvanaamat yhtä tasapuolisen onnellisesti ystäväpiiriinsä. Manu sisäpiiri on ihan kaikille avoin.
8. Viimeinen ja ehkä ei se salaisin tai yllättävin tunnustus Manun osalta. Manun intohimo on sukat (ja nakit ja kaikki pehmeä joka vain irtoaa).
Viimeiseksi voisin nöyränä kiittää teitä kaikkia kahdeksaa (8!) lukijaa. Voihan hurjuus.
