Maanantai on agilitypäivä

Videosta kiitos äidille! :)

Maanatain agiliidoissa tehtiin Manun kanssa kontakteja, putkia, muutama ratapätkä ja jotain muuta pientä. Ja Manu irtosi hyvin hypyille. Aika pitkälle ollaan tultu, kun katsoo koska aloitettiin. Itseasiassa siitä ei ole vielä vuottakaan. A-este olikin jännä juttu. Manulla oli kyllä kova into mennä sitä kokoajan, mutta ongelmana se ettei koira tahtonut päästä ylös asti :o Päättelin sitten että este oli erilainen kuin ennen tai sitten Manulla nuo joulukilot painaa :DD
 

Mutta loppujen lopuksi täytyy sanoa, että kyllähän tuo koira on suht' helppo ohjattava! Bongaa esteet jo kaukaa ja irtoaa toisinaan hyvin. Minun täytyy siis tosiaan olla tarkkana huitomisieni kanssa ja yritettävä ohjata napakasti. Sen jälkeen tarvitsee enää vain toivoa parasta. Helppoa, eikö? 

Tähän loppuun on pakko kyllä hehkuttaa meidän huippuhienoja tokoiluja edellisiltä päiviltä. Tein ensimmäistä kertaa ikinä (kotioloissa) niin, että ketjutin kolme liikettä kokeenomaisesti. Teimme pikkuisen seuraamiskaavion, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Liikkeiden väleissä silitin ja kehuin hillitysti. Liikkeiden aikana kannustin myös ja Manu oli hieno! Jaksoi tehdä loppuun asti ja oikeastaan vain skarppasi loppua kohden. Luoksetulossa en huutanut tavanomaista tule -käskyä, vaan huusin sivu. Tehtiin jopa kolme toistoa (minähän sanoin, että meillä oli huippuhienot tokot!) ja Manu tuntui hiffaavan suoraan sivulletulon loistavasti! Hii, aika hienoa!

Voisi jopa sanoa että olemme melkein treenanneet

Nyt voin ilokseni mainita sellaisen seikan, että olemme innostuneet taas tokosta. Tavoitteita ei ole, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan. Joten kaikki tämä innostus ja harjoittelu on tarkoitettu hyvälle perustottelevaisuudelle (jota voi hyväksi käyttää agilityssä ja muussa elämässä) ja tietenkin harrastukselle.

Ollaan harjoiteltu ahkerasti ihan tuota perusasentoa ja sitten pieniä seuruu pätkiä. Olimme tänään treenaamassa läheisen ala-asteen pihalla, ilman sitä suurempia häiriöitä ja mukana meillä oli mitä parhainta lenkkiseuraa. Tehtiin täyskäännöksiä, käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä sellaisia jossa koira tulee perusasentoon aina (pyörimme ympyrää, vaihtelevasti niin, että olen joko sisä- tai ulkopuolella). Se hoksasi sen! Käännökset paranivat huimasti ja koira selvästi tykkäsi siitä. Mitä tahansa vain saadakseen hieman nakkia. Perusasennotkin olivat välillä mitä parhaimpia mutta niihin pitää saada lisää varmuutta. Tuli kyllä kieltämättä hyvä fiilis omistajallekkin kun saatiin tälläistä yhteistä puuhaa agilityn ohella. Treeni kesti yhteensä varmaan 15minuuttia ja heti kotimatkalla "Mitä tehdään, Mitä tehdään??". Söpöä. Manun 'kova' ulkokuori on alkanut halkeilla.

Mukana raahasin myös kameraa, ja hienona ajatuksenahan se kotona tuntui että otetaampas kivoja tokokuvia ja laitetaan niitä blogiin esille. Ja käytännössä? Ihan jotain muuta. Tuolla pimeässä ei ollut kerrassaan minkäänlaista mahdollisuutta saada terävää kuvaa, jossa kohteet olisivat haamujen sijasta tarkkoja tokoiljoita. Mutta onneksi - jos niin voi sanoa - kameraan on keksitty sisäänrakennettu salama, jota useimmissa tapauksissa kartan niin hyvin kuin mahdollista. Mutta tänään sen käyttö oli ehdotonta. Esimerkki kuvana voisi käyttää vaikka tätä.

Syksyn juttuja

MIHIN se kesä meni?? Aamuisin on minun mieleeni jo hurjan kylmää (lähes hyytävän kylmää) ja sadepäiviä on ollut jo useampi. Sadetta, eikä kyllä kylmyyttäkään vastaan minulla ei ole mitään, mutta iltojen pimenemistä kyllä. Iltaisin tulee pimeää nopeammin kuin olisi tarviskaan. Hyvä, kun ehtii koulun jälkeen edes kameran kaivaa laukusta, puhumattakaan että koiran kanssa menisi pitkälle metsälenkille, niin on jo auttamattomasti liian hämärää. Syksyssä ihania on kyllä kaikki värit, syysaurinko ja sadepäivät sohvalla vilttien alla.

Manun kanssa ollaan velttoiltu. Agilityä ei ole treenattu juuri yhtään. Muutama pujottelu on otettu (onnistuneesti!) ja pari pientä rataa. Tosin ei tässä hirveästi ole ollut ylimääräistä aikaakaan, kun on taas koulu pahimmillaan.

Tokon treenaamisen suhteen ollaan aina välillä aktivoiduttu, ja tavoitteellinen harjoittelu vaatisi vähän sitä omaa aktiivisuuttakin. Toisinaan vain tuntuu, ettei yksin meinaa uskaltaa treenata, kun on niin monen monta tapaa, jolla sössiä kokonainen liike pilalle. Temppuja on kiva opetella, koska niissä ei ole minkäänlaisia sääntöjä toisinkuin tokossa, jossa ei muuta tunnukaan olevan kuin sääntöjä ja ohjeita toisen perään.

Tempuista puheenollen, sain syntymäpäivälahjaksi naksuttimen (minulla oli jo ennestäänkin naksutin, mutta Manu pelkäsi siitä "laatikosta" tulevaa kauheaa ääntä!) joka on tässä näinä tylsinä syyspäivinä ollut kovassa käytössä. Uusia temppuja en vielä yritäkkään aloittaa, sillä harjoittelemme (vielä molemmat) naksuttimen käyttöä ja tarkoitusta :) Mutta olen jo melkein listan koonnut tempuista jota ajan tullen alamme hajoittelemaan, lelujen kerääminen, kuollutta leikkiminen, piiloon meneminen ja vaikka mitä muuta :)