R.I.P. Niilo

Niilo 7.5.2009 - 25.3.2012

Sen jälkeen vuorovesi kääntyy ja peittää alleen toisen meistä.

Ja toisen peittää taas loputon kaipaus

Nimetön

Mitä mun pitäisi olla tälläkin hetkellä tekemässä - lukemassa kokeisiin. Mutta sen sijaan istun kirjoittamassa tyhjänpäiväistä tekstiä koirani blogiin. (Huomaa lihavointi sanan koirani -kohdalla.) Ja vaikka tämän on tarkoitus olla koira-aiheinen blogi, minulla ei ole tähän(kään) postaukseen kuvaa Manusta. Sen sijaan laitan kuvan Herra Hiiristäni, jotka muuten täyttävät muutaman kuukauden kuluttua kolme vuotta. (Oleellinen tieto, eikö totta!?)

Oli tällä kirjoituksella ihan pointtikin, liittyen agility-harrastukseemme. Suunnittelin meidän aksavuotta ja ajattelin jakaa keikkakalenterimme teidän kanssanne. Kaikki kisat eivät ole varmoja, mutta pyrimme kiertämään mahdollisimman monet epikset ennen kuin debytoimme virallisissa.

to 22.3.2012 ATT-halli, Lieto
su 25.3.2012 Salon koirahalli, Salo

ke 18.4.2012 ATT-halli, Lieto
ti 24.4.2012 RC-areena, Lieto

ke 9.5.2012 RC-areena, Lieto
ti 22.5.2012 ATT-halli, Lieto

to 14.6.2012 RC-areena, Lieto

PS. Huomaattehan uudistuneen ulkoasun ja osoitteen!

vähän aikaa sitten haaveilin hangista, nyt odotan kevättä

Moi! Me ei jotenkin olla tehty mitään mielenkiintoista, joten eipä ole mitään mielenkiintoista kirjoitettavaakaan. Ja silti sivuilla käy niin monta lukijaa kuukaudessa ja lukijoitakin on jo 12(!) Kiitos <3

Löysin yksi päivä kaappien uumenista naksuttimen. Me ei ikinä olla naksuttelusta innostuttu, mutta nyt en voisi enää ajatellakaan koiran kouluttamista ilman sitä. Aloitettiin ihan alkeista eli naks-nami -toistoa pieniä määriä kerrallaan. Nyt Manu on jo hoksannut sen idean ja häntä alkaa vispata joka kerta kun kaivan naksuttimen esiin. 

Me oltiin Hertta lagoton ja Sonjan kanssa hankikanto lenkillä. Toi sää! Enää ei elohopeakaan laskeudu kun maksimissaan kymmenen asteen paikkeille ja aurinko paistaa. Se paistaa nyt jo kolmatta päivää peräkkäin. Kyllä koirienkin kelpaa! :--) 

(Koeviikko. Heti nousee bloginpäivitysintokin potenssiin tuhat!)

Rakas treenipäiväkirja,

Tänään koeteltiin hieman koiran ja ohjaajan turnauskestävyyttä, kun herätys oli kello kuusi aamulla ja lähtö treeneihin. Matkalta poimittiin Sonja ja Hertta mukaan ja jatkettiin Salon koirahalliin, Meriniittyyn. Takaisinpäin päätettiin kävellä, niin koirat sai kunnon aamulenkin. (Ja ihan vain leijuakseni pakko sanoa, että koirahallilta meille on seitsemän kilometriä. Tämä huippu-urheilija fiilis on huikee! :D) 

Tehtiin yksinkertaista rataa, hypättiin pitkästä aikaa rengasta ja paukuteltiin keinua. Manun kanssa treenien alkupuolisko meni suoraan sanottuna sikailemiseksi! Tyypin korvat tais jäädä hallin ulkopuolelle. Radalle pomppi intomielin ja lähdöstä meinasi jopa varastaa, kun ei oikein malttanut käskyä odottaa. Kun on päästellyt pahimmat höyrynsä ulos, alkaa korvatkin löytyä. Harmi, ettei kisoissa saa tehdä paria harjoituskierrosta ennen varsinaista suoritusta! Loppua kohden Manu oli hommassa hyvin mukana ja kovin innostunut! 

Renkaasta Manu oli mielissään. Ajatteli varmaan, että tästä tienataan ne päivän helpoimmat namit! Tehtiin myös kohtuupaljon takaakiertoja. Manu alkaa olla niissä aika varma; ainakin treenien loppupuolella!

Kontaktelta löysimme päivän ongelman. Puomin alasmenon ohi Manu hyppäsi muutamaankin otteeseen. Yleisesti ottaen meidän kontaktit on sujuneet ilman suurempia ongelmia, joitain epäonnistumisia ja Manun sikailuja lukuunottamatta (Mitä ohjaaja ei näe, sitä ei tapahtunut T: manu.). Joskus olen hiljaa itsekseni miettinyt josko opettaisin Manulle 2on2off-asennon. Pysäyttämään en kuitenkaan halua alkaa, sillä Manun tuntien siitä tulisi turhaa epävarmaa hissuttelua, kun sen kaikki aivokapasiteetti menee takatassujen alasmenolle jättämiseksi. Varmoja kontakteja tavoitellessani näkisin eniten ongelmana meidän treenimäärän. Me treenataan keskimäärin kerran viikossa, mikä on kohtuullisen harvoin. Mitään nopeaa edistymistä tuskin kannattaa odottaa, mutta väliäkö sillä.

Treeneistä jäi Manun kanssa lopulta hyvä fiilis, sillä intoa tosiaankin riitti ja Manu oli oma iloinen itsensä treenien loppuun asti.