Voisi jopa sanoa että olemme melkein treenanneet

Nyt voin ilokseni mainita sellaisen seikan, että olemme innostuneet taas tokosta. Tavoitteita ei ole, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan. Joten kaikki tämä innostus ja harjoittelu on tarkoitettu hyvälle perustottelevaisuudelle (jota voi hyväksi käyttää agilityssä ja muussa elämässä) ja tietenkin harrastukselle.

Ollaan harjoiteltu ahkerasti ihan tuota perusasentoa ja sitten pieniä seuruu pätkiä. Olimme tänään treenaamassa läheisen ala-asteen pihalla, ilman sitä suurempia häiriöitä ja mukana meillä oli mitä parhainta lenkkiseuraa. Tehtiin täyskäännöksiä, käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä sellaisia jossa koira tulee perusasentoon aina (pyörimme ympyrää, vaihtelevasti niin, että olen joko sisä- tai ulkopuolella). Se hoksasi sen! Käännökset paranivat huimasti ja koira selvästi tykkäsi siitä. Mitä tahansa vain saadakseen hieman nakkia. Perusasennotkin olivat välillä mitä parhaimpia mutta niihin pitää saada lisää varmuutta. Tuli kyllä kieltämättä hyvä fiilis omistajallekkin kun saatiin tälläistä yhteistä puuhaa agilityn ohella. Treeni kesti yhteensä varmaan 15minuuttia ja heti kotimatkalla "Mitä tehdään, Mitä tehdään??". Söpöä. Manun 'kova' ulkokuori on alkanut halkeilla.

Mukana raahasin myös kameraa, ja hienona ajatuksenahan se kotona tuntui että otetaampas kivoja tokokuvia ja laitetaan niitä blogiin esille. Ja käytännössä? Ihan jotain muuta. Tuolla pimeässä ei ollut kerrassaan minkäänlaista mahdollisuutta saada terävää kuvaa, jossa kohteet olisivat haamujen sijasta tarkkoja tokoiljoita. Mutta onneksi - jos niin voi sanoa - kameraan on keksitty sisäänrakennettu salama, jota useimmissa tapauksissa kartan niin hyvin kuin mahdollista. Mutta tänään sen käyttö oli ehdotonta. Esimerkki kuvana voisi käyttää vaikka tätä.