puoli vuotta on pitkä aika

Puoli vuotta. Kuusi kuukautta. 26 viikkoa. Enkä edes jaksa laskea kuinka monta päivää on kulunut viimeisimmästä kirjoituksestani tänne. Silloin oli kesä. Nyt on talvi. Kuinka paljon maailma onkaan muuttunut puolessa vuodessa. Vuosikin ehti vaihtua toiseen. Voisin melkeimpä sanoa, että tuossa ajassa olen unohtanut blogin olemassa olon. Miten siinä on edes päässyt käymään niin? Muutaman bloggaamattoman kuukauden jälkeen lukijat ja blogimme vannoutuneet stalkkaajat alkoivat kysellä sekä ahdistella erilaisin kysymyksin kuten 'Miksi blogia ei ole päivitetty?', 'Oletko lopettanut kokonaan bloggaamisen?' tai 'Milloin uusi blogi päivitys?'. Voin vain sanoa, että pienelle ihmiselle tulee järkyttävät paineet tuollaisesta hiostamisesta. Aluksi kysymykset oli helppo kiertää tai vastata vain 'En tiedä!' tai 'Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!', mutta viime aikoina seuraajamme ovat käyneet kärsimättömiksi. Minun oli pakko, siis aivan pakko ryhdistäytyä ja koota voiman rippeeni ja kirjoittaa tämä teksti. Ajattelin, että löydän vielä sen sisäisen bloggaajani jonka silloin puoli vuotta sitten kesällä hukkasin ja jatkaa kirjoittamista, jotta lukijamme saisivat unta iltaisin ja syyn elää. ;)

Kevään lajivalikoima ei ole muuttunut sitten viime vuoden. Harrastamme yhä ahkerasti agilityä ja tokoa väännämme kun kummallakin on siihen oikea mieliala. Olen pienessä mielessäni harkinnut agilisenssiä. Onhan se joskus pakko päästää kokeilemaan ja näyttämään taitojaan virallisiin kilpailuihin. Tiedä, jos vaikka meihin iskee kunnolla kisakärpänen, ja vietämme vähäiset vapaat viikonloput ympäri suomea kierrellen aksakisoissa. Okei, ehkä joskus kaukana hamassa tulevaisuudessa. Tokossa tuskin kilpailemme koskaan.

Näyttelyt ovat jääneet kokonaan menneisyyteen, eivätkä ne todennäköisesti koskaan palaa arkipäiviemme ratoksi. Korkeintaan mätsäreihin, jos sinnekään.