Mölliagility Liedossa

Mölliagility Liedossa 5.4.2011 from Kata on Vimeo.

Videosta ja henkisestä tuesta suuri kiitos Sonjalle!

Tänään olimme Manun kanssa mölliagilitykisoissa. Oltiin ihan tosi tosi ajoissa, joten nähtiin kaikki koirat maxista miniin. 

Hypittiin sitten Manun kanssa toista kertaa ikinä kokonaisen radan verran mediesteitä. Ensimmäinen kerta oli eilen aksatreeneissä. Möllien radalta puuttui  rengas, keinu ja kepit, joten rata tuntui hämmästyttävän orvolta; Etenkin keppien puutteen takia. Startattiin Manun kanssa siinä keskivaiheilla radalle ja lähes viime hetkiin asti pysyteltiin syrjemmässä seisoskelemassa, koska Manu tuppaa vain karjua, kun se näkee muiden koirien agiliitävän. Paria edellistä koiraa tultiin katsomaan kyllä aivan lähtöalueen tuntumaan ja avasihan se beagle siinäkin vähän suutansa huutaakseen, mutta pysyi yllättävän hiljaa kun vähän yritin namilla saada pysymään hiljaisena. 

Lähtöalueelle Manua istuttaessani ei sitä enää kiinnostaneet namit ja tyyppi vain tuijotti maanisesti edessä aukenevaa agilityrataa. Sanoin aika painokkaasti paikka, kun kävelin ensimmäisen esteen taakse. Ja joo, eihän tuollaisessa uudessa paikassa kiinnosta jäädä istumaan ja odottamaan, vaan Manu päätti lähteä tutkimaan lähistölle. Kutsuin sitten Manua ja lähdettiin lennosta, joka oli suunnitelma B. Kontakteja ei tehty ihan niinkuin treeneissä, kun Manulla meni miten meni ja mulla aivot oli autossa, mutta ei me niiden pintojen yli hypittykään eli ei paha. Rataa en sen kummemmin nyt selosta, koska se on kyllä videoituna tuossa tekstin yläpuolella (videosta tosin puuttuu kolme ensimmäistä estettä jotka olivat järjestyksessä hyppy-putki-a). No, kuitenkin. Tehtiin vain yksi virhe, josta saammekin sitten syyttää upeaa ohjaustani putkelle. M meni putkeen väärästä päästä, mutta se hänelle sallittakoon. Muuten meidän suoritus oli suureksi hämmästyksekseni mainio, joskaan ei mitenkään hämmästyttävän nopea. Varmistelin kauheasti ja tein kaikkea muuta kummallista, ja se riitti tällä kertaa kymmenenteen sijaan neljästätoista.

Niin ja siis möllikisoihin lähdettiin testailemaan sitä, kuinka Manu suhtautuu agilityn kisatilanteeseen ja kykeneekö se tekemään töitä kanssani. Ei ollut mitään suurempia ongelmia. Manu oli ihan fiilareissaan ja se tuntuu nykyään palkkautuvan loistavasti jo siitä, että se saa hyppiä niitä esteitä. Ihan hyvin pysyi kyllä kuulolla, vaikka ihan lähtöalueelle asti sen korvat olikin jossain hukassa. Ja vielä, erityisesti olen ylpeä siitä ettei tuo possu päättänyt juosta suoraan jonnekin moikkaamaan ihmisiä. Olen todella ylpeä tuosta kuolaavasta korvakoirasta. 

Ensi viikolla otetaan uudestaan Liedossa ATT-hallissa. Ensi viikon rata on hyppyrata, joten siinä ei tarvitse kontakteja stressata. Kaikesta jännityksestä huolimatta on noi kyllä tosi hauskoja kokemuksia! Ja jos tällä mallilla jatketaan niin aijon rampata koko kesän agiepiksissä, ja tiedä jos vaikka virallisiin eksyttäisiin :---D