vastauksia kansalaisten kysymyksiin

Viime kuussa julkaisemassani kirjoituksessa pyysin teitä, rakkaat lukijat, lähettämään kysymyksiä liittyen ihan mihin vaan; meihin, Manuun, minuun, elämäämme, harrastuksiimme. Nyt näin lomalla ollessa on vihdoinkin sen verran aikaa, että ehdin vastailla kysymyksiinne. Niitä tulikin oikein kiitettävä määrä. :) Sen pidemmittä puheitta, menkäämme suoraan asiaan.

Miten päädyit beagleen rotuna?

Päättäessämme hankkia koiraa, selailimme varmaan kaikki kirjaston koirakirjat läpi. Beagle on ollut äitini haaveissa jo pienestä pitäen, joten se oli kokoajan yhtenä vaihtoehtona. Yhdessä vaiheessa näytti todella siltä että meille olisi tulossa lancashire heeleri tai sileäkarvainen kettuterrieri. Yhdellä kettuterrierin kasvattajallakin käytiin noina aikoina. Loppujen lopuksi näyttelylinjainen beagle oli ehkä ainoa ja oikea rotu meidän perheeseen, jonka rooli alussa oli toimia äitin sienikoirana. :D Jälkeenpäin Manusta on tullut minulle hyvä harrastuskoira! Perustelut rotuvalintaan eivät olleet kovin kummoiset: rodulla kiva ulkonäkö ja perushelpolta tuntuva luonne.

Millä kameralla kuvaat?

Kuvaan Sonyn alpha 300 järjestelmäkameralla ja jottei kuvaaminen kävisi liian yksitoikkoiseksi kameran kaverina minulla on muutama objektiivi, salama ja jalusta. 

Millainen Manu on luonteeltaan?

Vastaukseksi tähän riittäisi vain yksi sana: AHNE. Manu on sosiaalinen ja energinen beagle, jonka maha ei koskaan tule tarpeeksi täyteen. Jo pennusta pitäen se on tutustunut erilaisiin ihmisiin, koiriin ja matkustamiseen. Autoilusta Manu nauttiikin täysin rinnoin. Ja ehkä se on ihan hyväkin, sillä ramppaamme vähän päästä milloin missäkin. Julkisillakin liikkuminen on Manulle yhtä juhlaa, sillä ovathan junat ja bussit täynnä ihmisiä joilta on mukava kerjätä rapsutuksia ja söpöyspisteitä. Niinkuin olen aikaisemmin sanonut; Manu toivottaa kaikki ihmiset ja nelijalkaiset karvanaamat yhtä tasapuolisen onnellisesti ystäväpiiriinsä. Manu sisäpiiri on ihan kaikille avoin.

Parasta Manussa?

Koulutettaessa ehdottomasti tuo ehtymätön ahneus. Tosin kyllä siitä osaa haittaakin olla, mutta ei nyt mennä siihen. Parasta siinä on kuitenkin se, kun se katsoo minua ilmeellä "mamma oot ihana!!" tai "olinksmä taitava" ja heiluttaa häntää niin paljon, että koko koira heiluu. :') Ja tietenkin se kun illalla Manu käpertyy viereen sohvalle katsomaan telsua :'3 

 Viisi suosikki rotua, jos beaglea ei lasketa?
- Irlanninterrieri
- Australianpaimenkoira
- Bordercollie
- Enkkusprinkku
- Belgianpaimenkoira

Jos joskut otat toisen koiran, tuleeko se olemaan samaa rotua (ja jos ei, niin mitkä on tulevaisuuden rotuvaihtoehtoja) ja ootko suunnitellut toisen koiran ottamista lähitulevaisuudessa?

En varmaan vielä vähään aikaan uutta, omaa koiraa ole hankkimassa, mutta enköhän viimeistään silloin kun muutan omaan asuntoon. Sen voin sanoa, että beaglea en todennäköisesti tule ottamaan. Ehkä joku rotu, joka soveltuu rakenteeltaan paremmin agilityyn. Olen lähinnä auspaista tai irlanninterrieristä haaveillut, mutta sen näkee sitten joskus. :)

Miten päädyin aloittamaan agilityn Manun kanssa?

En edes muista mistä ensimmäisen kerran kuulin agilitystä, mutta sen päätin jo ennen kun Manu oli tullut meille, että sitä on pakko päästä kokeilemaan. Siispä silloin kun Manu oli siinä iässä, menimme agilityn alkeiskurssille ja molemmat, sekä minä että koira, innostuimme lajista. Siitä se sitten lähti. Ikinä en uskonut että rupeamme kilpailemaan, saatika että pärjäisimme siinä, mutta tässä sitä ollaan; kesällä menossa virallisiin.

Millainen on perus viikko-ohjelmanne?

Hauska kysymys :D Meillä ei ole mitään erityistä "aikataulutettua" viiko-ohjelmaa. Päivittäin käydään kaksi-kolme kertaa lenkillä, joista ainakin yksi on 1-2 tuntia pitkä. Maanantaina on ohjatut agitreenit illalla, mutta muuten meillä on aikalailla ihan vapaata. Viikonloppuisin lenkkeillään enemmän ja pidempiä lenkkejä, silloin tällöin miittailaan kavereita ja heidän koiria niin pääsee koirat riehumaan. Sitten aina välillä viikonloppuisin on epiksiä tai muita tapahtumia. Eli tämmöstä aika perus elämää, ei mitään kummallista. :)