Uusi panta ja lunta

Manulla on super hieno ja miehekkään punainen uus panta. Erityiskiitos Tinde Sunilalle upeasta pannasta!

ps. Huomenna on joulukuu :-)

Viikolla 46 tapahtunutta

Koska mulla ei ollut mitään julkaisukelpoista kuvaa tähän hätään, tämä saa kelvata :--D

Keskiviikkona kännykällä matikan tunnilla (lue välitunnilla) surffatessani bongasin, että Liedossa ATT-areenalla  on aksaepikset. Ilmoittautuminen kisaan alkoi puoli kuudelta ja medit kisasivat ensimmäisenä. Tuo kuulosti pätevältä suunnitelmalta, vaikka tiesin että kiire meille tulisi. Neljältä loppuneen koulupäivän jälkeen oli vielä asioita hoidettavana, joten pääsimme lähtemään vasta vartin yli viisi. Yleensä meiltä Lietoon ajaa hieman yli puolituntia, mutta Suomen nykyisen supersateisen ilmaston takia ajoimme Lietoon neljäkytäviisi minuuttia. Oltiin hallin pihassa juuri parahiksi kuullaksemme kuinka medikoirien ohjaajia kuulutettiin rataantutustumiseen. Ehdin tutustumaan rataan, se oli yksinkertainen hyppyrata. Sen jälkeen kiirehdin ilmoittautumaan, mutta tiskiltä sanottiin ettei medeihin ehdi enää mukaan. Mineihin oltais saatu osallistua, mutta sijoitusta me ei oltais saatu. Minit oli vasta viimeisinä. Me ei jääty niitten alkua odottelemaan, niin lähettiin sitten kotimatkalle. Pisti pikkasen ketuttamaan :'< 

No jotta tää nyt ei ihan valitukseks menis niin tapahtuhan tällä viikolla jotain kivaakin. Ostin meinaan Manulle uuden Hurtan heijastinhihnan ja pannan ♥ Toi heijastinhihna tuli oikeesti tarpeeseen, koska oon tosi huono käyttään mitään heijastimia. Ja myyjää lainaten "Kun oot lenkillä ton hihnan kanssa ja auton valot osuu siihen, niin näyttää ihan kun kävelisit valomiekka kädessä" :-D

Jeejee kohta messariin! Mullahan ei koira lähde mukaan. Tässä joku viikko sitten kyllä ajattelin, että miks ihmeessä en ilmottanut Manua putkikilpailuun, mikä on oheisohjelmana sunnuntaina. Siinä sitten mietin tyhmyyttäni kunnes pari päivää sen jälkeen ajattelin asiaa uudestaan ja tajusin että miks hemmetissä lähtisin täältä seittemän aikaan aamulla junalla Helsinkiin johonkin putkikilpailuun............idiootti. Messarista voisin katella Manulle uutta pantaa ja ehkä nimilaattaa. 

Tää blogi on muuten ollut ihmeellisen aktiivinen, mulla vaan on ollut hirveen paljon aikaa. 

Lenspen

Tilasin sunnuntaina tuollaisen Lenspen Photo Original -puhdistuskynän Expertiltä. Maksoin siitä huikeat 15 euroa. Mielestäni todella edullinen ostos hinta-laatusuhteeltaan. Ja kynän kokoisena se kulkee näppärästi mukana missä tahansa.

Nimensä mukaan se on tarkoitettu linssien ja muun optiikan puhdistamiseen. Kynässä on kaksi päätä. Toisessa päässä on harjaosa ja sillä on tarkoitus pyyhkiä irtopöly ja muu linssille kuulumaton tavara pois. Kynän toisessa päässä on pyöreä hiilikuitupohjainen puhdistuskärki. Se poistaa rasvatahrat esimerkiksi sormenjäljet ym. 

Objektiivien linssit saivat illalla superputsauksen. Kuten käyttöohjeessa kehotettiin, pyyhin ensin suuremmat pölyt harjaosalla. Sitten otin toisesta päästä korkin pois ja siirryin käyttämään  puhdistuskärkeä. Varovaisesti, pyyhin objektiivin linssiä, pyörivin liikkein.  

En vakuuttunut. Myöhemmin tutkin tarkemmin linssiä ja huomasin, että muutama kovempi tahra oli vielä jäänyt objektiiviin. Mutta seurasin edelleen ohjeita, ja henkäisin kevyesti linssin pinnalle kosteaa ilmaa ja toistin operaation. Silloin huomasin, kuinka hyvin tämä kynä toimii. Linssistä tuli todella puhdas ja sain sen aikaan käyttäen vähemmän aikaa ja vaivaa kuin soitkuisilla sumutteilla ja muilla keinoilla joita olen kokeillut!

Metsälenkki

Pikkuhurtat reippailevat syksyisessä luonnossa. Manu viipottaa menemään omia polkujaan, ja unohtaa välillä korvansa lähimpään puskaan. Hertta on vain oma iloinen hölmöhkö itsensä. Sen mielestä on kivaa, kun lenkkeillään yhdessä. 

Oltiin siis Sonjan ja Hertta lagoton kanssa puolentoista tunnin metsäretkellä. Maanantaina yhden aikaan ei näkynyt ristinsieluakaan, yleensä lenkkeilijöitä kuhisevassa, lähimetsässä. Pystyin siis päästämään Manun turvallisin mielin irti. Muutama juoksija tuli vastan, mutta niistä selvittiin ilman sen kummempia tapaturmia. Kaivoin lenkkiä varten kameranikin kahden sentin pölykerroksen alta ja sekin pääsi pitkän ikuisuuden jälkeen nauttimaan raikkaasta syysilmasta. 


Sitten muutama sana treenauksesta; Ohjatut agitreenit jatkuu joulun jälkeen ja sillon ruvetaan taas treenaan kunnolla ja tavotteellisesti. Joulukuulle ajattelin hommata kuukausikortin Salon Koirahalliin niin voidaan treenailla omassa rauhassa. Me ollaan eletty Manun kanssa koomassa kesästä lähtien ja treenaus on jäänyt oikeastaan nollille. Mutta kyllä me tästä uuteen nousuun. Pitää vaan aikatauluttaa koulu ja koira :D 

Tähän loppuun on vielä ihan pakko hehkuttaa, että tohon ajomatkan päähän meiltä avattiin tänään koirauimala. Ei meidänkään tarvitse täältä takapajulasta lähteä kehä kolmosen sisäpuolelle seikkailemaan. Tästä pääsee Koirauimala Sirifan kotisivuille.

Ajan tuhlaaminen on tärkeä osa elämää

Olette varmasti taas kerran, arvoisat lukiat, huomanneet että viimeisimmästä päivityksestä on kulunut huikeat neljä kuukautta. Tällä kertaa en aio pyytää anteeksi laiskuuttani, vaan ehtimättömyyttäni. Lukio on vienyt huomattavasti enemmän aikaa kuin kuvittelin, ja nyt blogi joutui kärsimään siitä. 

Tein pieniä viilauksia blogin ulkoasuun. Mitä pidätte? :--)

Miniatyyrilehmäarmeija

Kolme kuukautta... Niinkö kauan on kulunut edellisestä päivityksestä. En kuitenkaan rikkonut edellistä päivittämättömyys ennätystä, joka oli huimat puoli vuotta. Mutta sen pidemmittä puheitta esittelen iltani tuotoksen Miniatyyrilehmäarmeijan. Sisäpiiriläiset naurakoon!

Seuraavaan kirjoitukseen asti se on moro!