bloglovin'

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

kymysyksiä

Koska ideani ovat loppuneet blogipäivityksissä ja yleensä se vain sisältää agilityä, tahdon kuulla myös mahdollisten lukioiden mielipiteitä ja kysymyksiä. Siksi päätin laittaa tälläisen (ehkä turhanpäiväisenkin) merkinnän jossa toivon saavani kysymyksiä vaikka itse päähenkilöistä, treenaamisesta, harrastuksista tai ylipäätään kaikesta mitkä liittyy meihin. Kunhan aihe pysyy oikeana, saa kysyä mitä ikinä tahtookin! Vastaan niihin mielelläni ja julkaisen kysymykset toisessa blogimerkinnässä myöhemmin.

Kysymyksiä voit lähettää vain tämän merkinnän kommentti-osaan. Kysymykset pysyvät salassa, eikä niitä tulla näyttämään kommenteissa (ellei viesti liity muuhun). Tietoja kirjoittajasta ei näytetä ellei kirjoittaja sitä välttämättä tahdo. Toivon, että kysymyksiä tulisi enemmän kuin pari sillä ehkä silläkin kautta saadaan uusia ideoita haettua teksteihin. Varsinaisesti tämäntyyliset aiheet kuuluisivat pinttyneesti muotoblogeihin, mutta röyhkeästi niitä kopioin tähän. Niin ja muut saavat halutessaan käyttää samaa aihetta omassa blogissaan.

Nyt vain raapustelemaan kysymyksiä!

maanantaiset

 

Varoitus: luvassa manunylistyspostaus.

Manu on ihan paras aksakoira. Oltiin tänään Manun kanssa (niin kuin meillä maanantaisin on tapana) agitreeneissä. Alkaa toi puuha vaikuttaa jo ihan ylikivalta, monet onnistuneet treenit takana. Manu on nyt selvästi mukana hommassa oikeasti ja sillä on kivaa, eikä enää ehdi juuri jäädä haistelemaan (=ei enää epävarmuutta). Ja se vauhti. Juostaan NIIN mukavasti yhteen.

Meillä oli tänään treeneissä teemapäivä. Painotus oli erityisesti pujottelussa ja keinulla. Varsinainen pujottelu sujuu Manulta jo ihan tosi tosi hyvin, mutta erilaiset sisäänmeno kulmat  tuottavat vielä hieman ongelmia. Joten keskityttiin niihin. Muutamien toistojen jälkeen oikea tekniikka alkoi löytyä ja kulmissa ei ollut enää niin kummia probleemeja. Entä keinu sitten? Se on aina sujunut vähän vaihtelevalla menestyksellä. Manun tapa mennä keinu, on vallan mainio. Siinä meinaa itselläkin pokka pettää. :D Mentiin seuraavanlaista harjoitusta, joka meni kutakuinkin näin: putki - hyppy - keinu. M ei millään halunnut jättää purkkia yksin odottamaan keinulle, niinkuin tosta videosta huomaa :P Mutta kaiken kaikkiaan kivat treenit ja niinkuin sitä sanotaan 'Parempi treeni, parempi mieli!'

Kiirettä on pitänyt ihan kiitettävästi. Koulu on vienyt melko paljon aikaa ja arki-iltojakin menee ohjattuihin treeneihin sekä sinne väliin tietty omatoimiset treenailut. Ai niin, pitäisi välillä nukkuakin... Viisi viikkoa vielä pitäisi kestää kiirettä, sitten päästään nauttimaan lomasta. Lomasuunnitelmia on jo tehty jonkin verran, vaikuttaa ihan lupaavalta!

Huomaathan Manusta pitkästä aikaa otetun videomateriaalin :) Videosta voimme kaikki kiittää Sonjaa.

puoli vuotta on pitkä aika

Puoli vuotta. Kuusi kuukautta. 26 viikkoa. Enkä edes jaksa laskea kuinka monta päivää on kulunut viimeisimmästä kirjoituksestani tänne. Silloin oli kesä. Nyt on talvi. Kuinka paljon maailma onkaan muuttunut puolessa vuodessa. Vuosikin ehti vaihtua toiseen. Voisin melkeimpä sanoa, että tuossa ajassa olen unohtanut blogin olemassa olon. Miten siinä on edes päässyt käymään niin? Muutaman bloggaamattoman kuukauden jälkeen lukijat ja blogimme vannoutuneet stalkkaajat alkoivat kysellä sekä ahdistella erilaisin kysymyksin kuten 'Miksi blogia ei ole päivitetty?', 'Oletko lopettanut kokonaan bloggaamisen?' tai 'Milloin uusi blogi päivitys?'. Voin vain sanoa, että pienelle ihmiselle tulee järkyttävät paineet tuollaisesta hiostamisesta. Aluksi kysymykset oli helppo kiertää tai vastata vain 'En tiedä!' tai 'Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!', mutta viime aikoina seuraajamme ovat käyneet kärsimättömiksi. Minun oli pakko, siis aivan pakko ryhdistäytyä ja koota voiman rippeeni ja kirjoittaa tämä teksti. Ajattelin, että löydän vielä sen sisäisen bloggaajani jonka silloin puoli vuotta sitten kesällä hukkasin ja jatkaa kirjoittamista, jotta lukijamme saisivat unta iltaisin ja syyn elää. ;)

Kevään lajivalikoima ei ole muuttunut sitten viime vuoden. Harrastamme yhä ahkerasti agilityä ja tokoa väännämme kun kummallakin on siihen oikea mieliala. Olen pienessä mielessäni harkinnut agilisenssiä. Onhan se joskus pakko päästää kokeilemaan ja näyttämään taitojaan virallisiin kilpailuihin. Tiedä, jos vaikka meihin iskee kunnolla kisakärpänen, ja vietämme vähäiset vapaat viikonloput ympäri suomea kierrellen aksakisoissa. Okei, ehkä joskus kaukana hamassa tulevaisuudessa. Tokossa tuskin kilpailemme koskaan.

Näyttelyt ovat jääneet kokonaan menneisyyteen, eivätkä ne todennäköisesti koskaan palaa arkipäiviemme ratoksi. Korkeintaan mätsäreihin, jos sinnekään.

Hyvää joulua!

Rauhallista joulua toivottaa Kata, Manu ja gerbiilit!

Mä nousin ylös, astuin sekaan peikkojen

Löysin tälläisen kivan kuvabloggaus ajatuksen Josefiinalta (käykää katsomassa Amorin blogi). Hauska oli pitkästä aikaa kaivella vanhoja kuvakansioita ja tajuta ajan kuluvan niin kauhean nopeaan. En haasta ketään, mutta jokainen joka jaksaa/haluaa voi haastaa itse itsensä.

1. Tältä näytimme muutama vuosi sitten (kuva: Krista H.)

  

2. Toisinaan Manu on hyvin edustava

3. Tästä kuvasta voi päätellä, mitä harrastamme/harrastimme (kuva: Sonja T.)

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudelleen: Sonja ja Hertta tuli vierailulle

7. Muun muassa nämä persoonat ovat huippuja!

 8. Minua ei naurattanut (leikkauksen jälkeinen väsynyt Manu)

9. Tämä on mielestäni kaunis kuva

 

10. Lopuksi paras kuva ikinä (ei parhaimmasta päästä, mutta silti..... kuva: Krista H.)

Manun pujottelut

 ...videolla meinaan :p

P.s Uusi ulkoasu!

Taukoilua ja lomailua

Ollaan Manun kanssa pidetty saikun takia taukoa agilitystä ja tokosta. Tauko tekee varmasti hyvää molemmille, koiralle ja ohjaajalle. Kesälomaa lähdimme viettämään koko perheen voimin Saimaalle, josta olimme vuokranneet mökin viikoksi. Manu sai olla koko viikon vapaana ja rentoutua. Kävi Manu vähän uimassakin, vaikka se ei mitään lempipuuhaa olekaan :p

 

Beagle sairastaa

Phuuh. Meillä on takana melko uuvuttavat pari viikkoa.

Kaikki alkoi vissiinkin kaksi viikkoa sitten torstaina, jolloin löytyi lattialta ensimmäiset oksennukset. Niissä oli mukana vähän verta, mutta ei mitenkään huolestuttavaa määrää. Soitimme kuitenkin varmuuden vuoksi eläinlääkärille, joka oli sitä mieltä että käydään tarkistuskäynnillä. Röntgenissä ei näkynyt mitään erikoista. Hoito-ohjeiksi tuli riisivelli. Illalla kun tarkemmin ajattelimme, tajusimme että suoleen on saattanut jäädä sukka jumiin. Manu oli meinaan syönyt sukan viikkoa aikaisemmin eikä ollut tullut vielä ulos, vaikka yleensä se tulee kolmen päivän kuluttua syömisestä. Kun tämän sukkien syöminen on meillö melkein arkipäivää.

Lauantaina aamulla M oli jo sen verran pahassa kunnossa, että Manu pakattiin autoon ja suunnattiin päivystykseen joka löytyi Turusta. Aavistimme oikein, sukka oli jäänyt jumiin suoleen, ja siinä kohtaa suolta ei ollut veri päässyt kiertämään. Manulta leikattiin suolesta 10 sentin pala pois, sillä siihen oli tullut tavallaan kuolio. Lauantai vietettiin siis eläinlääkärissä. Ilta meni tiputuksen ja lääkkeiden ansiosta vähän paremmin mutta Manu ei suostunut millään juomaan. Kun sunnuntai-iltaan mennessä Manu ei ollut juonut tippaakaan, vietiin Manu takaisin Turkuun. Manu oli yön yli päivystyksessä, tiputuksessa. Maanantai aamuna äiti haki Manun takaisin kotiin, ja sieltä tullessaan Manu oli jo aivan oma itsensä; utelias ja pirteä. 

Mutta kyllähän säikähdettiin! Ja lähellä oli, ettemme menettäneet mamman pikkupossua.

Vihdoin tänään Manulta otettiin tikit pois. Lääkärin mukaan Manu saa elää normaalia elämää nyt, ja vaikka uidakin. Treenit tietenkin jätettiin väliin ja hirmupitkiä lenkkejä ei olla tehty. Manu onkin hepuloinut sisällä lelujensa kanssa monia kertoja, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää.

Takaisin elävien kirjoihin

Keskiviikkona suuntasimme takaisin kisakentille pitkän tauon jälkeen. Oikeastaan meidän ei pitänyt mennä koko kisoihin, mutta kotimatkalla tulin toisiin ajatuksiin, joten tämä oli tälläinen extemporee retki. Lähdimme siis kohti Royal Canin-areenan ulkokenttää agiepiksiin, ja hyvä että lähdimme sillä Manulle tuli radalta puhdas nolla ja sijoitus 3. Mahtia!

Rata oli oikeastaan tosi yksinkertainen. Alussa oli kolme estettä suorassa linjassa ja niiden jälkeen tiukka kurvi putkeen. Ensin mieleeni tuli jättää M istumaan esteiden eteen ja kävellä itse niiden taakse ohjaamaan. Onneksi en kuitenkaan näin tehnyt. Siinä olisi kaiketi käynyt niin, että Manu olisi varastanut tai lähtenyt morjestamaan kavereita ja olisin ollut pulassa siellä kolmen esteen takana. Tämän sijasta jätin Manun istumaan ja itse menin toisen esteen viereen ja silloin käskin Manun hypätä ja se sujui loistavasti. Esteiden jälkeen valssi ja putkeen. Puomilla Manu löntysti ilman mitään kiirettä, mutta laitetaan se kuumuuden syyksi. Olen huono selostamaan rataa joten kirjoitan tähän tylsästi: loppu rata sujui ilman mitään onglemia ja suht nopeasti.

Kotiin viemisiksi saatiin ensiapupakkaus koiralle mutta ei lelua.

Tykkäsin tuosta radasta, josta videota eikä kuvia ole. Siitä jäi tosi hyvä fiilis ja Manu oli hieno! Kontaktit oli hienoja. Tykkään.

 IHANAA LEIJONAT IHANAA!

6-1

SE ON SIINÄ!

Hyppyrata Liedossa

 Videosta kiitos kaunis äidille! :--)

Mä niin diggasin tuota kisapaikkaa! Ihana lämmin, mattopohjainen halli, jossa oli myös reilusti tilaa hengailla. Pitääpä ensi talvena tehdä useampikin kisareissu sinne suuntaan, jos vaan kyydin saan. Fiilis radalle lähtiessä oli kovin mukava, vaikkakin hieman jännittynyt. Manu hieman räksytteli ja piippaili, mutta eikun luurit korville, niin ei niin kovasti käy ärsyttämään :D Hiljaa se ei kuitenkaan osaa olla, vaikka kuinka äksyilen ja käsken..

Rata tuntui rataantutustumisessa kovin kaamealta. Ja olin jo aivan varma että ollaan ihan väärässä paikassa. Myönnän, olin aluksi ihan hukassa, mutta kyllä sieltä ne suunnitelmat löytyi ja pääosin jopa toimi!

Ensimmäiset esteet muurin jälkeiselle takaakierrolle asti sujuivat ongelmitta, ja meinasin järkyttyä kun beaglesta löytyi vauhtia. Manu poimi esteet mukavasti, vaikka en juossutkaan aivan vieressä. Takaakierrot olivat radalla aikamoisia kompastuskiviä, joita pitää tulevaisuudessa ahkerasti treenata. Eniten päänvaivaa aiheutti kuiten pussi. Luulin että pusseja on vain virallisissa, mutta luuloni eivät näköjään osuneet oikeaan. Lähdin radalle sillä mielellä että kyllä se M sinne menee kun vain tarpeeksi kannustan. Toisin kävi, ohjasin Manun pussiin ja hetken jo luulin että kyllä se sieltä tulee. Siinä vaiheessa kun beaglen pää tuli näkyviin pussin väärästä päästä, ohjasin Manu uudelleen pussiin ja autoin koiraa hieman nostamalla pussin suuta. Tässä vaiheessa en enää jaksanut välittää virhepisteistä, joten palkkasin nakinpalalla siinä heti pussin jälkeen. Halusin jättää koiralle positiivisen mielikuvan pussista, olihan tämä sentään Manun ensimmäinen kerta tuossa hurjan pelottavassa umpikujassa :---)

Loppurata sujui hyvin vaikka munasinkin putken jälkeisen takaakierron.

Mutta tästä päivästä jäi kerrassaan hyvä fiilis, ja haluan mahdollisimman pian uudestaan. Okei, näin ajattelin autossa ennen traagista onnettomuutta. Jäätiin Manun kanssa pari sataa metriä ennen kotia pois auton kyydistä. Ja enkö minä tottakai siinä matkalla kompastu, ja lennä rähmälleni. Siinä samassa onnistui olkapääkin lähteä pois paikoiltaan. Asiaa ei auttanut yhtään se että M oli omasta mielestään nälkäkuoleman partaalla, ja sen takia haukkui ja veti kohti kotia... Tänään käytiin sairaalassa, ja hiekkapussin avulla se on taas paikoillaan. Tällä hetkellä vasemmassa kädessäni on jonkunnäköinen side. Ja nyt voinkin sitten sanoa hei heit kuuden viikon agilityille ja muille harrastuksille.

Mölliagility Liedossa

Mölliagility Liedossa 5.4.2011 from Kata on Vimeo.

Videosta ja henkisestä tuesta suuri kiitos Sonjalle!

Tänään olimme Manun kanssa mölliagilitykisoissa. Oltiin ihan tosi tosi ajoissa, joten nähtiin kaikki koirat maxista miniin. 

Hypittiin sitten Manun kanssa toista kertaa ikinä kokonaisen radan verran mediesteitä. Ensimmäinen kerta oli eilen aksatreeneissä. Möllien radalta puuttui  rengas, keinu ja kepit, joten rata tuntui hämmästyttävän orvolta; Etenkin keppien puutteen takia. Startattiin Manun kanssa siinä keskivaiheilla radalle ja lähes viime hetkiin asti pysyteltiin syrjemmässä seisoskelemassa, koska Manu tuppaa vain karjua, kun se näkee muiden koirien agiliitävän. Paria edellistä koiraa tultiin katsomaan kyllä aivan lähtöalueen tuntumaan ja avasihan se beagle siinäkin vähän suutansa huutaakseen, mutta pysyi yllättävän hiljaa kun vähän yritin namilla saada pysymään hiljaisena. 

Lähtöalueelle Manua istuttaessani ei sitä enää kiinnostaneet namit ja tyyppi vain tuijotti maanisesti edessä aukenevaa agilityrataa. Sanoin aika painokkaasti paikka, kun kävelin ensimmäisen esteen taakse. Ja joo, eihän tuollaisessa uudessa paikassa kiinnosta jäädä istumaan ja odottamaan, vaan Manu päätti lähteä tutkimaan lähistölle. Kutsuin sitten Manua ja lähdettiin lennosta, joka oli suunnitelma B. Kontakteja ei tehty ihan niinkuin treeneissä, kun Manulla meni miten meni ja mulla aivot oli autossa, mutta ei me niiden pintojen yli hypittykään eli ei paha. Rataa en sen kummemmin nyt selosta, koska se on kyllä videoituna tuossa tekstin yläpuolella (videosta tosin puuttuu kolme ensimmäistä estettä jotka olivat järjestyksessä hyppy-putki-a). No, kuitenkin. Tehtiin vain yksi virhe, josta saammekin sitten syyttää upeaa ohjaustani putkelle. M meni putkeen väärästä päästä, mutta se hänelle sallittakoon. Muuten meidän suoritus oli suureksi hämmästyksekseni mainio, joskaan ei mitenkään hämmästyttävän nopea. Varmistelin kauheasti ja tein kaikkea muuta kummallista, ja se riitti tällä kertaa kymmenenteen sijaan neljästätoista.

Niin ja siis möllikisoihin lähdettiin testailemaan sitä, kuinka Manu suhtautuu agilityn kisatilanteeseen ja kykeneekö se tekemään töitä kanssani. Ei ollut mitään suurempia ongelmia. Manu oli ihan fiilareissaan ja se tuntuu nykyään palkkautuvan loistavasti jo siitä, että se saa hyppiä niitä esteitä. Ihan hyvin pysyi kyllä kuulolla, vaikka ihan lähtöalueelle asti sen korvat olikin jossain hukassa. Ja vielä, erityisesti olen ylpeä siitä ettei tuo possu päättänyt juosta suoraan jonnekin moikkaamaan ihmisiä. Olen todella ylpeä tuosta kuolaavasta korvakoirasta. 

Ensi viikolla otetaan uudestaan Liedossa ATT-hallissa. Ensi viikon rata on hyppyrata, joten siinä ei tarvitse kontakteja stressata. Kaikesta jännityksestä huolimatta on noi kyllä tosi hauskoja kokemuksia! Ja jos tällä mallilla jatketaan niin aijon rampata koko kesän agiepiksissä, ja tiedä jos vaikka virallisiin eksyttäisiin :---D

Korvat takana, elämä edessä

Manun aksat oli aivan mahtavat tänään! Se kyyristyy keinulla sellaiseen kumarrus asentoon kun se muistaa että ai hups, tää oli tää. Pitäisi joskus ottaa todisteaineistoa :--D Ja A:llekaan Manu ei jäänyt patsastelemaan vaan tuli nätisti alas. Intoa ja vauhtia riitti, ja keskittymiskykykin oli tullut tällä kertaa mukaan. Otettiin rata ensimmäisellä kerralla osissa, että vauhti kasvaa. Toisella kerralla meni puhtaasti ja sen verran upeasti että otettiin toisenkin kerran. 

Ja pitää vielä hehkuttaa erityisesti niitä keppejä! Se menee ne nykyään ihan mielettömän upeasti ja näppärästi kun ohjailen sitä hiukan. Vielä kun tuolta takapihalta sulaisi noi parin kymmenen sentin lumikasat pois, niin voitaisiin keppejä treenata muutenkin. 

Manu totteli ohjausta hyvin ja sain kokeiltua uusia ohjaustekniikoita. Tällä kertaa opeteltiin Manun kanssa tekniikkaa nimeltä takaaleikkaus. Oli kiva päästä kokeilemaan sitä radalla ja suureksi yllätykseni en munannut sitä ihan täydellisesti, vaan se jopa onnistui pari kertaa :---) Siitä olis kyllä oikeasti hyötyä jos sellainen mölleihin joskus tulisi..

Meidän aksa-paksat on kyllä olleet kieltämättä tosi kivoja ja sujuvia. Tai kivaahan se on aina, mutta että vielä sujuvaaksi niin JES, kummallakin! 
 

Toissa päivänä sain loistoajatuksen - tai siltä se aikankin silloin tuntui. Päätin että menemme Manun kanssa kokeilemaan onneamme 5.4. eli huomenna Royal Canin Areenalle, Lietoon agilityepiksiin ja 14.5. ATT-halliin, Lietoon epiksiin. Muistelin viime kesän möllejä ja sitä kuinka hauskaa meillä radalla oli, vaikka tulimme viimeisiksi ja söhläsimme runsaasti. Se oli ikimuistoinen kokemus, ja haluaisin niitä lisää joten huomenna on näytönpaikka. Kuluneen vuoden aikana Manu on kehittynyt rutkasti positiiviseen suuntaan agilityyn nähden. Katsotaan miten M kestää häiriötä ja buffetin hurmaavia tuoksuja. Näiden tämän päiväisten treenien perusteella huomiset epiksetkin pitäisi sujua kuin vettä vain. Ja uskokaa pois, ryntään illalla kirjoittamaan tekstin mölleistä, ja siitä kuinka mahdollisesti nolasimme itsemme :---D Myös videomateriaalia on tulossa, ystäväni lupasi lähteä henkiseksi tueksi ja kuvaamaan!

Näin ohimennen muuten; Otsikoiden keksiminen blogikirjoituksiin on toisinaan niin hankalaa. Tälläkin kertaa pää löi kerrassaan tyhjää otsikkorivin kohdalla..

Hilpeää huhtikuuta ja aprillipäivää!

Oikein, oikein hauskaa aprillipäivää ja alkavaa huhtikuuta kaikille blogin lukijoille! Tänään olenkin onnistunut paria ihmistä huijaamaan oikein kunnolla :---) Kesää päin mennään kokoajan ja vaikka olenkin talvi-ihminen, niin pakko myöntää että ihan mukavaa että tulee kesä. Olen jo kyllästynyt pukemaan kaikki kaapista löytyvät kerrastot päälle, vain huomatakseen bussipysäkillä seistessään, että kerroksia olisi pitänyt olla vielä pari lisää. Sama pätee beaglen kanssa seikkaillessa milloin missäkin. Metsässä kengät on täynnä lunta ja peilijäisellä asfaltilla saa pelätä koko ajan häntäluunsa ja muiden puolesta. Muutenkin elämä on kesällä paljon leppoisampaa ilman koulua. 

Muita kesää odottavia immeisiä?

Ulkoasun muutos

Vihdoin ja viimein sain väkerrettyä uuden ulkoasun, jospa tämä pysyisi hetken. :--)

Hylätty beagle erkkarissa

Tuomari: Paavo Mattila 

 "Hyvin rakentunut uros. Otsapenger voisi olla hieman selvempi & silmäluomet tiiviimmät. Voimakkaat huulet. Kaunis kaula. Erittäin hyvä runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Erittäin hyvä karva. Kaunis häntä. Liikkuu hyvin. Esiintyy hermostuneesti purentaa tarkistettaessa."

HYL 

Aamulla suuntasimme beagle erkkariin joka järjestettiin tänä vuonna Lohjan Showlink-hallissa. Paikalla oli monia beagleja, mutta onneksi ahdasta ei tullut. Mukaan halliin otimme Manun häkin, siellä M sitten nukkui melkein koko ajan, silloin tällöin piti tarkistaa tilanne ja käydä ulkona tuulettumassa. Paikalla oltiin aamu kymmenen aikoihin ja pois päästiin kahden-kolmen tunnin päästä, joten ei siellä kovin kauaa jouduttu istumaan. Mukavahaan siellä oli hyvässä seurassa ja mukavien koirien ympäröimänä. :--D 

Avoimessa luokassa - johon myös M osallistui - oli parikymmentä beaglea ja Manu esiintyi viimeisenä. Manu esiintyi loistavasti ja edukseen niinkuin arvostelusta voi todeta, mutta purennan tarkistuksessa se tapahtui. Manu ärisi ja yritti näykätä tuomaria, joka laittoi edellisen stressin ja oudon paikan piikkiin. Omasta mielestäni tuo kuitenkin johtui siitä, kun viime kesänä Manulla todettiin siitepölyallergia ja sen takia joutui käymään viikottain eläinlääkärissä testattavana. Manulta siis repäistiin viikottain kuononpäästä tarralla irti karvoja ja siinä samassa jotain näytteitä. Se taisi jättää aikamoiset traumat. Tuomari ei kuitenkaan - syystä tai toisesta - halunnut laittaa Manun arvostuun rastia kohtaan vihainen. Mutta muuten tuomari kehui Manua maasta taivaaseen. Nyt pitää vain harjoitella ahkeraan hampaiden katsomista niin josko ennen Tampere KV:ta Manu suostuisi ne tuomarillekin näyttämään ilman suurempia ongelmia. 
 

Ja lopuksi suuret kiitokset Sonjalle, kuvaajalle joka oli samalla myös mitä parhainta seuraa :--) 

Loput kuvat erkkarista täällä.

Uusi objektiivi

 Sony 50mm F/1.8

Oikea suunta

Eilen oli kiva treenipäivä, (melkein) pelkkää onnistumista!

Viime aikojen treenailut ovat olleet melko positiivisia. Manu on napannut jostain itselleen intoa, ihme koira. Eilisissä ageissa Manu löysi kaasuvaihteen. Yleensä se vain lyllertää laiskahkosti. Eilisestä jäi kerrassaan hyvä fiilis. Vaikka a meni samalla tyylillä kuin edelliselläkin kerralla avittaen, niin hypyillä ja putkilla edettiinkin sitten huimasti. Yleensä radan pätkät menee mun juostessa sinne sun tänne hätäisesti ohjastaen, ja Manun sinkoillessa vähintään yhtä hienosti oman mielensä mukaan. Myönnettäköön, että ohjaaja on edelleen samalla tasolla; säntäillään kuin päätön kana ja käskyt ovat nopeita huiskaisuja sinne tai tänne, joista edistyneempikin koira sekoaisi. Sen sijaan M otti aimo harppauksen etiä päin, se nimittäin oikeesti kuunteli. Vaikka pätkä olikin kimurantti ja virheitä saatiin, niin siitäkin huolimatta koira ei hermostunut vaan malttoi toteuttaa pyyntöjä uudelleen. Vau! Kehitystä talven ja kesän kakarameiningeistä on tapahtunut valtavasti. Osaaminen sinänsä ei ole kasvanut, mutta tekemisen maku on aivan toista. Enää ei liiemmin tarvitse odottaa karkaamisia ja käskytyksellekin löytyi eilen oikea sävy. Pieni supattelu ei toimi, vaan käskyjen on oltava vahvoja 'luulot pois'-käskyjä.

Manun radat meni muilta kohdin hyvin, mutta kepeillä beagle heitti lekkeriksi ja jätti joka kerralla välejä pujottelematta. Jankattiin ja jankattiin, mutta tulosta ei vaan tullut. Huokaus. Saatiin me sitten pari onnistunutta pujottelua, jonka jälkeen luovutin. Ensi kerralla saa luvan pelittää.

 Ja juuri tätähän beaglen omistaminen on. Huumorilla höystettyjä päiviä, jolloin ei auta kuin itkeä ja nauraa yhtä aikaan, ja toivoa seuraavasta päivästä parempaa.

Karvakorjaamolla

Tänään olikin beaglepojalla hurja päivä, Manu pääsi trimmattavaksi. Tiedän, beagle ei niin kovin trimmattava rotu ole, mutta kahden viikon päässä häämöttävät erkkarit ja Manun ylipitkiksi kasvaneet anturakarvat eivät ole hyvä yhdistelmä. Kyseinen karvakorjaamo sijaitsi samassa rakennuksessa missä käymme meillä on maanantaisin agit. Iltapäivän ohjelmaan kuului trimmaus ja sen jälkeen M pääsi esittelemään uusia karvojaan agilityradalle. 
 

Operaatio leikataan beaglelta karvat -sujui mainiosti. Pari kertaa meinasi Manulta mennä hermot, mutta yllättävän hyvin selvittiin. Anturakarvojen lisäksi Manulta siistittiin perskarvat, kaulakarvat ja ennen kaikkea, nykyinen ylpeyden aiheeni tuossa koirassa, häntä. Se näyttää nyt aivan beaglen hännältä. Hännänpäässä ei ole enää sitä töyhtöä mikä oli pari päivää sitten. 
  
Kameraa en hoksannut sinne ottaa mutta tässä parit ennen ja jälkeen kuvat niin näette muutoksen.

Seuraavat pari viikkoa onkin sitten koeviikkoja, joten päivittely saattaa vähän jäädä, mutta yritän joitain pikkupostauksia tehdä ja kertoa meidän elämästä, joka jatkuu koeviikosta huolimatta. Kahden vikkon päästä onkin sitten Lohjalla erkkarit, eli niitä odotellessa.

Tapahtui helmikuussa

Helmikuu - ja sen sisältämä hiihtoloma - meni vauhdilla ohi. Kaikki aika kului Åren lasketteluripariin ja niitä seuraaviin rippijuhliin. Manun kanssa en ole mitään järin kummallista ehtinyt tekemään, pakko myöntää että koira on jäänyt toiseksi tässä kaikessa häslingissä. Agilityssa olemme käyneet vanhaan malliin, eli joka maanantai. Viime maanantain treenit tosin jäivät väliin riparin takia. Tokokin on jäänyt vähemmälle, mutta eiköhän tämä elämä tästä tasoitu. 

Lopuksi helmikuu kuvin: