Hyvä treeni, parempi mieli

Maanantain agilityssä tuli taas mielettömän onnistuneita ratoja. Keinukaan ei ollut Manulle enää onglema. Ja pujottelu onnistui hyvin. Hauskaa! Uusista agilitykuvista ei ole toivoakaan näin hallikaudella, joten piristeenä Manu riehumassa viime kesänä. :)

Treeneissä teimme rataa, jossa oli pari haastavaa kohtaa. Niistä eivät edellisen ryhmän kisaavatkaan suoriutuneet. Huikean opettavainen harjoitus - oma jännitys ja ohjauksen täydellinen hajoaminen vie koiran vauhdin. Mutta koira irtosi putkiin! Manun edistyksestä keinun suhteen olen tyytyväinen: Me ei olla puomia tehty kauheasti ja se näkyi, sillä vasta kolmannella toistolla Manu alkoi kaasutella vähän kovempaa. Onneksi aika nopeasti saa palauteltua oikeat asiat takaisin mieleen ja purettua jumitukset. Ennen se oli sellainen ei-kiitos este mutta nyt Manu menee sinne jo aivan innoissaan. Harjoitus tekee mestarin. Mutta että nuo kaikki pysyisi yllä, pitäisi tosi paljon ehtiä tehdä kaikkien esteiden kanssa ylläpitotreeniä. A-este ja putket sujuivat ilman kummempaa koheltamista. Vaikkakin M on alkanut ottaa tavaksi jäädä sooloilemaan a:n huipulle. Huoh. Pitää sitä vaan treenata ahkerasti että koira tulisi alaskin sieltä.

En enää harmittele sitä, että Manu ei ole synnynnäinen agilitykoira, nyt sen seikan olen hyväksynyt ihan täysin. Voi jo ihan rehellisesti sanoa, että Manun kanssa on hauskaa treenata. Asenteesta ja odotuksista kaikki on vain kiinni, mutta aina niiden muuttaminen ei ole ihan helppoa eikä tapahdu hetkessä. Se Manun ilme lyhyellä radanpätkän jälkeisellä jäähdyttelyhallinkierrolla on niin ihana – se on onnensa kukkuloilla, kun huomaa minun olevan siihen ihan oikeasti tyytyväinen.

Oli ihan parhaat treenit pitkään aikaan. Beaglen asenne oli kymppi ja sehän nyt ohjautuu ihan minne vain, mutta it takes two to tango ja sitä rataa. Nyt siis armoton tsemppi ohjauksen suhteen päälle, että päästään kisoihin. Ja noista kisoista sen verran että ohjaaja vinkkasi meille kesällä Salossa järjestettäviä agilitykisoja. Tarkoitti varmaankin (toivottavasti) möllejä, sillä virallisiin emme todellakaan ole vielä valmiita. Ei näillä taidoilla.

Osa tekstistä lainattu (blog.hulleri.net)

Synttärisankari

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MANULLE JA KAIKILLE TALLPEAK D-PENNUILLE!

Manu täytti tänään 2 vuotta! Paljon onkin kerennyt tapahtua sen aikana. Poika on aiheuttanut tukoittain harmaita hiuksia, mutta varmasti yhtä paljon ellei enemmänkin loputtomia naurokohtauksia ja yhtäkkisiä välähdyksiä "että mä rakastan tota otusta". Onkin oikein hyvä aika katsella vanhoja pentukuvia ja muistella sitä parin kilon pentua. Johan siinä kiukku laantuu kun ei voi olla hymyilemättä tietsikan ruudulle. ;)

Synttäripäivän ohjelmaan kuului tottakai myös agility. Mentiin tänään taas rataa johon kuului mm. a-este, hyppyjä, putkia ja kepit. Edellä mainitut M meni hyvin ja vauhdilla. Radalla oli myös keinu, jota mentiin viimeksi kesällä ja tästä esteestä manu ei kovinkaan innostunut. On taitanut jäädä pojalle traumoja :(  Parin kerran jälkeen manu kuitenkin meni sitä ihan hyvin, mutta huomattava vauhdin hidastus tuli aina ennen keinua. Pitää sitä sitten vaan saada varmemmaksi ja treenata enemmän.

Treeneistä sitten suuntasimme suoraan kotiin ja kotona odotti synttärisankarille tekemäni kakku. Ulos olisi varmaan pitänyt mennä syömään kun lattiasta tuli syömisen aikana aika... sanoisinko likainen, mutta ulkona oli kylmä ja nythän on Manun syntymäpäivä. (Kakun resepti on huippusalainen!) Loput ottamani kuvat täällä.

Maanantai on agilitypäivä

Videosta kiitos äidille! :)

Maanatain agiliidoissa tehtiin Manun kanssa kontakteja, putkia, muutama ratapätkä ja jotain muuta pientä. Ja Manu irtosi hyvin hypyille. Aika pitkälle ollaan tultu, kun katsoo koska aloitettiin. Itseasiassa siitä ei ole vielä vuottakaan. A-este olikin jännä juttu. Manulla oli kyllä kova into mennä sitä kokoajan, mutta ongelmana se ettei koira tahtonut päästä ylös asti :o Päättelin sitten että este oli erilainen kuin ennen tai sitten Manulla nuo joulukilot painaa :DD
 

Mutta loppujen lopuksi täytyy sanoa, että kyllähän tuo koira on suht' helppo ohjattava! Bongaa esteet jo kaukaa ja irtoaa toisinaan hyvin. Minun täytyy siis tosiaan olla tarkkana huitomisieni kanssa ja yritettävä ohjata napakasti. Sen jälkeen tarvitsee enää vain toivoa parasta. Helppoa, eikö? 

Tähän loppuun on pakko kyllä hehkuttaa meidän huippuhienoja tokoiluja edellisiltä päiviltä. Tein ensimmäistä kertaa ikinä (kotioloissa) niin, että ketjutin kolme liikettä kokeenomaisesti. Teimme pikkuisen seuraamiskaavion, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Liikkeiden väleissä silitin ja kehuin hillitysti. Liikkeiden aikana kannustin myös ja Manu oli hieno! Jaksoi tehdä loppuun asti ja oikeastaan vain skarppasi loppua kohden. Luoksetulossa en huutanut tavanomaista tule -käskyä, vaan huusin sivu. Tehtiin jopa kolme toistoa (minähän sanoin, että meillä oli huippuhienot tokot!) ja Manu tuntui hiffaavan suoraan sivulletulon loistavasti! Hii, aika hienoa!

Voisi jopa sanoa että olemme melkein treenanneet

Nyt voin ilokseni mainita sellaisen seikan, että olemme innostuneet taas tokosta. Tavoitteita ei ole, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan. Joten kaikki tämä innostus ja harjoittelu on tarkoitettu hyvälle perustottelevaisuudelle (jota voi hyväksi käyttää agilityssä ja muussa elämässä) ja tietenkin harrastukselle.

Ollaan harjoiteltu ahkerasti ihan tuota perusasentoa ja sitten pieniä seuruu pätkiä. Olimme tänään treenaamassa läheisen ala-asteen pihalla, ilman sitä suurempia häiriöitä ja mukana meillä oli mitä parhainta lenkkiseuraa. Tehtiin täyskäännöksiä, käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä sellaisia jossa koira tulee perusasentoon aina (pyörimme ympyrää, vaihtelevasti niin, että olen joko sisä- tai ulkopuolella). Se hoksasi sen! Käännökset paranivat huimasti ja koira selvästi tykkäsi siitä. Mitä tahansa vain saadakseen hieman nakkia. Perusasennotkin olivat välillä mitä parhaimpia mutta niihin pitää saada lisää varmuutta. Tuli kyllä kieltämättä hyvä fiilis omistajallekkin kun saatiin tälläistä yhteistä puuhaa agilityn ohella. Treeni kesti yhteensä varmaan 15minuuttia ja heti kotimatkalla "Mitä tehdään, Mitä tehdään??". Söpöä. Manun 'kova' ulkokuori on alkanut halkeilla.

Mukana raahasin myös kameraa, ja hienona ajatuksenahan se kotona tuntui että otetaampas kivoja tokokuvia ja laitetaan niitä blogiin esille. Ja käytännössä? Ihan jotain muuta. Tuolla pimeässä ei ollut kerrassaan minkäänlaista mahdollisuutta saada terävää kuvaa, jossa kohteet olisivat haamujen sijasta tarkkoja tokoiljoita. Mutta onneksi - jos niin voi sanoa - kameraan on keksitty sisäänrakennettu salama, jota useimmissa tapauksissa kartan niin hyvin kuin mahdollista. Mutta tänään sen käyttö oli ehdotonta. Esimerkki kuvana voisi käyttää vaikka tätä.

Vuoden ensimmäiset agitreenit

Tänään tuli korkattua vuoden ensimmäiset agilityharjoitukset. Treenit pidettiin ah, niin lämpöisessä hallissa, sinne oli suorastaan ihana mennä pakoon tuota kauheaa loskakeliä. Olen aika laiska kirjoittamaan mitään hurjan pitkää treenikertomusta, mutta tässä tiivistettynä tämän päivän agitreenit.


Mutkaputki sujui Manulta yllättävän hyvin, vaikka putkessa olikin pari mutkaa enemmän kun koskaan ollaan kokeiltukaan. Myös siihen nähden, että kesällä onnistuin aiheuttamaan Manulle putkikammon, meni erittäin hyvin. Totta kai M ensimmäisen kerran katsoi että miksi ihmeessä tuonne pitää mennä, mutta ohjasin paremmin ja kannustin kovasti, niin hyvinhän M sinne putkeen sujahti.

Harjoittelemamme rata oli hyppyrata, joten siihen kuului tietenkin hyppyjä. Ja yllättäen, Manu muisti vielä miten hypätään, eikä esimerkiksi keksinyt alittaa esteitä.. Kuitenkin, vauhti Manulta oli unohtunut matkasta, sillä sitä, millä vauhdilla M juoksi edellisiin kertoihin verrattuna ei voisi kutsua edes juoksuksi. Toisin sanoen tuntui että jos itse juoksin vähääkään nopeampaa, Manu jäi matkasta x) No jaa, parempi onni (ja vauhti) ensi kerralla.


Pujottelukepit kummastuttivat Manua aluksi hirmuisesti ja piti oikein kädellä ohjata, että osasi pujotella. Mitä useammin keppejä mentiin sitä nopeammaksi ja sujuvammaksi Manun pujottelu alkoi kehkeytyä. Loistavaa. Jos joku meni hyvin, niin se oli pujottelu. Olen mielettömän ylpeä Manusta; vaikka olikin outo paikka ja oudot kaverit, se ei häirinnyt Manua.


Varasimme myös ajan trimmaajalle. Ei, emme ole viemässä Manua trimmattavaksi vaan juuri ennen kevään ensimmäistä näyttelyä - joka taisi olla beaglein erikoisnäyttely - Manulta siistitään antura- ja tassukarvoja. M näyttää näyttelyissä - toivottavasti - oikein siistiltä :)


Kuvia ei treeneistä valitettavasti ole mutta tässä pari uutta kuvaa Manusta.

Näyttelysuunnitelmia vuodelle 2011

Olen taas kiitettävästi selaillut ja suunnitellut tämän vuoden näyttelyitä ja tuomaritietoja. Tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä näyttelykehiin huomattavasti kehittyneempinä ja itsevarmempina viime vuoteen verrattuna. Ja tavoitteena se kauan haviteltu sertti x) Näyttelylistamme näyttää seuraavanlaiselta.

20.3. Beagle erikoisnäyttely, Lohja

Beaglein päänäyttelystä en enempää osaa sanoa muuta kuin että palkintotuomarina on suomalainen Paavo Mattila.
 

7.5. Tampere KV

Tampereella (tarkemmin ottaen Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa) järjestetään tänä vuonna KV ja tuomarina meillä on USA:lainen Sharon Sakson, ja minua kiinnostaa kovasti mitä sillä on sanottavaa Manusta. Ja sinne on vain kahden tunnin automatka täältä ja kaiken lisäksi sinne on tulossa paljon sellaista porukkaa ketkä olisi kiva nähdä.

 
23.7. Eukanuba Summer Show, Helsinki

Tänne me ollaan menossa ilman muuta! Varmaankin nähdään kasvattaja ko. näyttelyssä ja pari beagle kaveria :)

3.-4.12 Winner ja/tai Voittaja 2011, Helsinki

Nämä näyttelyt eivät ihan 100% varmoja ole vielä, pitää katsoa miten tänä vuonna menee ja ilmottautua sitten vähän myöhemmin. 

Nämä näyttelyt (paitsi viimeisin) ovat varmoja, ja niihin lähtee ilmot viimeistää ensi viikolla. Kuviakin tulee useimmista, sillä kaverini on lupautunut kuvaamaan muutamia näyttelyitä :) Loppu vuoden näyttelyt ovat ihan oma suunnittelunsa, katsotaan eksytäänkö useampiinkin näyttelyihin.

 

Kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2011!

Rentoa uutta vuotta kaikille!

Nyt olisi varmaan paikallaan laittaa ne perinteiset uuden vuoden lupaukset tänne blogiinkin esille. Mukana niin meidän yhteisiä kuin minun itselleni asettamia - liittyen blogiin ja/tai koiraan - lupauksia. (Jotka muistuttavat huomattavasti enemmän tavoitteita kuin lupauksia.)

•  näyttelyissä käydään useammin, ja yksi olisi Voittaja tai Winner 2011
• agilityssä enemmän möllejä ja ehkä jopa yhdet viralliset - kuka tietää..
• sitten taas tokossa, no, edetään askel kerrallaan
• uusia lajeja kuten flyball tai jälki olisi kiva testata
• myös luonnetesti olisi mielenkiintoinen kokemus!
• minulle aktiivisuutta tämän blogin ylläpitämiseen
• ja enemmän lenkkeilyä

Siinä on aikas paljon mitä tehdä, mutta onpahan mihin pyrkiä... Ei tule aika pitkäksi.

Lopuksi vielä suuri kiitos kuluneesta vuodesta kaikille, toivotaan että vuosi 2011 tuo mukanaan paljon hyvää :)

Vuosi 2010 pähkinänkuoressa

Voisin päivitellä vähän kuluneen vuoden tapahtumia Manun osalta. Vuosi 2010 on tarjonnut paljon hyvää - jonkun verran pahaakin, mutta nyt loppuvuodesta tämä tilanne alkaa kääntyä positiivisen puolelle. Tässä voisi olla hyvä paikka tiivistää vuoden tapahtumia. 

Miten Manun vuosi 2010 meni?
- Manun vuoden tapaturmat ja mukavat lääkärilaskut
- Alkuvuoden allergiakohtaukset
- Vapaana oleminen tökkii
- Tokossa ei olla edistytty eikä keritty/jaksettu treenaamaan

-/+ Etenimmekö sittenkään näyttelykehissä?

-/+ Uiminen

+ Vuoden näyttelyt ja niiden saavutukset
+ Uusia koirakavereita ja tuttuja
+ Mielettömän sosiaalinen
+ Mölliagility

+ Agilityssä olemme edistyneet hurjasti
+ Mätsäreissä Manu on esiintynyt positiivisesti
+ Oppinut monia uusia temppuja

+ Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen

Kiitos ihanille ystäville, tukijoille ja tämän blogin lukioille - ilman teitä asiat olisivat todellakin toisin. Jos pitäisi mainita ihmisiä erikseen niin erityiskiitokset kuuluvat Sonjalle, Kristalle, Riinalle ja lukuiselle muille jotka nyt olen unohtanut.

Winner 2010

Ah, miten ihana päivä meillä eilen olikaan, vaikkakin ilman omia koiria. Olimme siis Sonjan kanssa eilen messarissa, siellä sen kaiken väenpaljouden keskellä katselemassa mitä ihanimpia ja upeimpia koiria. Aamusta olimme katselemassa beagle kehää, josta sitten etenimme keeshondien ja belggareiden kautta lagottojen kehään. Iltapäivällä oltiin katsomassa myös flyball- ja pelastuskoira näytöksiä. Kamerahan minulla oli mukana mutta siitä taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä salamastani loppui akku ja ilman sitä kuvaaminen ei tullut kysymykseenkään! Kehien välillä meillä oli aikaa tuhlattavana vaikka kuinka paljon, joten käytiin syömässä järkyttävän ylihintaiset pizzapalat ja shoppailemassa. Tosin - ainakin itseltäni - shoppailu puoli jäi vähän köyhäksi, kun kukkarossa ei ollut juurikaan rahaa... Mutta mukaani kyllä tarttui musta näyttelyhihna, jota olen jo pidemmän aikaa metsästellyt ja itseasiassa tuo oli aika edullinen ostos; 7euroa. 

Me ei kuitenkaan jääty seuraamaan näyttelyjä loppuun, vaan suunnattiin takaisin kohti Saloa. Paluumatkalla ilma oli  mitä ihanin, nimittäin jouduttiin kauhean lumimyrskyn uhreiksi. :D Onneksi selvittiin moisesta koettelemuksesta! Päätin myös tällä iki-ihanalla reissulla, että ensi vuonna Manu tulee mukaani Winneriin tai Voittajaan 2011! Ennen sitä,  meidän pitää kuitenkin käydä kehissä treenailemassa :P

 Hyvää joulun odotusta kaikille !

Joulun odotus on alkanut

Joulukuu, oli siis pakko kirjoittaa edes jonkun näköinen turha postaus joulun odotuksen kunniaksi!

Nyt on siis joulukuun ensimmäinen päivä ja kaksikymmentäneljä päivää jouluaattoon! Meillä joulun odotus on jo alkanut ja Manukin on jo enemmän tai vähemmän innoissaan siitä että pääsee jouluksi pohjoiseen; nimittäin tämän joulun vietämme Ylläksellä. 

Myös blogiin on joulu jo tullut, sillä tein juuri äsken blogiin uuden bannerin. Sen  pysyvyys tällä sivustolla on vielä kuitenkin vähän kyseenailainen, sillä en yhtään tykkää siitä mutta pakkohan tännekin jonkun näköinen talvinen banneri oli saatava! Ja ihmiset, kertokaa ihmeessä mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta. Risut ja ruusut ovat aina enemmän kuin tervetulleita!

Tämän vuoden ohjelmistosta sen verran että parin viikon päästä on Winner 2010 johon olen kaverini kanssa menossa, mutta ilman Manua. Eli siitä sitten lähetän jonkun näköisen postauksen tänne.

Ja niin kuin tuosta yllä olevasta kuvasta huomaa; olen Manua kuvannut tonttuhattu päässä ja tuosta kuvasta todennäköisesti tulee tämän vuoden joulukortti, joka sitten lähtee sukulaisille, kavereille ja tietenkin Manun kasvattajalle, Sannalle :)

Ensilumi tulee vaakatasossa

Hiljaa leijaa maahan hiutaleet -or not. Hirveä pyry. Tulee sellaisia pienenpieniä lumihiutaleita, jotka tuntuvat varsin ikäviltä kasvoihin iskeytyessään. Vielä aamulla ajattelin ottavani idyllisiä kuvia beaglesta lumituiskussa. Suunnitelmaan kuului olennaisena osana sateenvarjo, jonka tarkoituksena oli suojata kameraa märältä lumelta. Unohdin ottaa huomioon puuskaisen tuulen... Ensi kerralla käärin kameran vain siihen perinteiseen hedelmäpussiin tai jätän kuvaamisen pyryssä kokonaan välistä. Ei tullut mitään sateenvarjon, koiran ja kameran hallinnasta. :D

Tuossa se onnistunein kuva ja siinäkin tarkennus ihan missä sattuu (koiran lumisessa ahterissa). Manuhan on lumesta haltioissaan! Vähintään joka toisella askeleella on laskettava kieli maahan ja vedettävä sitä metrin verran juuri ja juuri lumen peittämää asvalttia pitkin. Pönttö mikä pönttö.

Myös kesän näyttelytulokset on saatu KoiraNettiin julkaistua, ja vielä ihan oikeinkin :)

Aiheesta seuraavaan pompaten olen ollut yllättynyt siitä kommenttien määrästä, joita blogiin on alkanut tipahdella sen jälkeen, kun olen alkanut kertoilla Manusta himpan verran enempi. Kiitos niistä, kaikki on tullut luettua huolella ja paljon on löytynyt apua ongelmiin ja sitä tsempitystäkin, joka on aina tarpeen sekin. Blogi on minulle paikka, johon kertaan päivien ja tiettyjen tapahtumien kulkua. Monesti kirjoitan asiat sellaisena, kuin ne ovat suurinpiirtein sillä hetkellä mielessäni. Vasta jälkeenpäin, asiaa enemmän ajateltuani ja kommenttien kautta peilattuani, huomaan puolia, joita en aiemmin nähnyt.

Joten kiitos siitä teille !

Syksyn juttuja

MIHIN se kesä meni?? Aamuisin on minun mieleeni jo hurjan kylmää (lähes hyytävän kylmää) ja sadepäiviä on ollut jo useampi. Sadetta, eikä kyllä kylmyyttäkään vastaan minulla ei ole mitään, mutta iltojen pimenemistä kyllä. Iltaisin tulee pimeää nopeammin kuin olisi tarviskaan. Hyvä, kun ehtii koulun jälkeen edes kameran kaivaa laukusta, puhumattakaan että koiran kanssa menisi pitkälle metsälenkille, niin on jo auttamattomasti liian hämärää. Syksyssä ihania on kyllä kaikki värit, syysaurinko ja sadepäivät sohvalla vilttien alla.

Manun kanssa ollaan velttoiltu. Agilityä ei ole treenattu juuri yhtään. Muutama pujottelu on otettu (onnistuneesti!) ja pari pientä rataa. Tosin ei tässä hirveästi ole ollut ylimääräistä aikaakaan, kun on taas koulu pahimmillaan.

Tokon treenaamisen suhteen ollaan aina välillä aktivoiduttu, ja tavoitteellinen harjoittelu vaatisi vähän sitä omaa aktiivisuuttakin. Toisinaan vain tuntuu, ettei yksin meinaa uskaltaa treenata, kun on niin monen monta tapaa, jolla sössiä kokonainen liike pilalle. Temppuja on kiva opetella, koska niissä ei ole minkäänlaisia sääntöjä toisinkuin tokossa, jossa ei muuta tunnukaan olevan kuin sääntöjä ja ohjeita toisen perään.

Tempuista puheenollen, sain syntymäpäivälahjaksi naksuttimen (minulla oli jo ennestäänkin naksutin, mutta Manu pelkäsi siitä "laatikosta" tulevaa kauheaa ääntä!) joka on tässä näinä tylsinä syyspäivinä ollut kovassa käytössä. Uusia temppuja en vielä yritäkkään aloittaa, sillä harjoittelemme (vielä molemmat) naksuttimen käyttöä ja tarkoitusta :) Mutta olen jo melkein listan koonnut tempuista jota ajan tullen alamme hajoittelemaan, lelujen kerääminen, kuollutta leikkiminen, piiloon meneminen ja vaikka mitä muuta :)

Mätsäilyä

On kyllä nyt todella mätsärintäyteinen syksy! Eipä kauaakaan edellisistä mätsäreistä, kun jo tänään suunnattiin nokka kohti Salon keskustaa Perniön eläinsuojeluyhdistyksen järjestämään mätsäriin Mustin&Mirrin pihassa.






Mätsärissä oli ilmottautunut melko paljon koiria. En ymmärtänyt miksi meidän piti tunkea siihen isot koirat-ryhmään kun yleensä ollaan pienissä oltu, mutta rotuhan on kooltaan keskikokoinen. Joten siinäpä pulma :) Pariarvostelukehässä Manu meni hyvin, vaikka onhan niitä parempiakin päiviä ollut. Johtuni varmastikin siitä että äiti, joka yleensä on mukana, ei tällä kertaa ollut. Siitä huolimaata Manu seisoi nätisti, esiintyi ja antoi tutkia joten punainen nauha. PUN-kehässä kontaktia haettiin pariin otteeseen kun takana oleva parivaljakko oli aivan kiinni meissä. Punaisten kehästä ei pidemmälle päästy, mutta onhan tuokin jo jotain.

Oma kamera ei tälläkertaa ollut mukana, mutta paikalla olijat pitivät huolen kuvaamisesta. Etsiskelin kuvia mätsäreistä ja tuossa ylhäällä nyt niitä parhaimpia mitä löysin :) Eli kuvien © Tanja Rivinoja.

Match Show

Mätsärireissu on takanapäin. Tuloksena tältä reissulta SIN2. Kiitokset mukana olleelle kaverille seurasta (ja koiran kaunistamisesta). Suurkiitos myös Atrialle nakkimakkaroista, joita meni kokonainen paketillinen tämän kokemuksen läpivientiin.

Tänään, syntymäpäivieni kunniaksi, päätimme lähteä Halikossa järjestettäviin mätsäreihin jonka järkkäsi Perniön eläinsuojeluyhdistys. Paikanpäällä oli hurjan paljon koiria, joten aikaa mätsäreissä myös kului :) Meidän vuorollamme Manu, niinkuin yleensäkin, esiintyi upeasti! Manu ei vain ollut tuomarin mieleen: "Tämä on kyllä hieman liian kookas beagleksi minunmakuuni." ja "Onko teille aikaisemmin huomautettu koiranne koosta?". Pitkän väittelyn jälkeen saimme sinisen nauhan, eikä asia jaksanut enää sen kummemmin jäänyt päätäni vaivaamaan. Sinisten kehässä Manu esiintyi taas edukseen ja olimme toisia.

Palkinnoksi saimme viiden (5) euron lahjakortin viereiseen Eräeläin -kauppaan. Ensiksi en keksinyt oikeen mitään mitä ostaa, mutta lopulta pitkään kierreltyäni päätin ostaa pari lelua :)

Ensi viikolla olisi todennäkoisesti vuoden viimeinen mätsäri, ellei tähän lähelle mitään vielä tule. Mutta kirjoittelen siis ensi sunnuntaina.

Match Show ja makkaraa..

Pitkästä aikaa lähdettiin mätsäröimään, tälläkertaa Agrimarketin pihaan Salon meriniittyyn. Hyvä sää olikin houkuttanut paikalle paljon koiria, loppujen lopuksi niitä oli varmastikin yli 100. Pienien koirien määrä oli myös hyvin suuri, joten saatiin odotella illan aikana paljon. Pienissä meillä oli parina vanha, jo kuulemma kohta eläkeläinen cairnterrieriuros, ja me saatiin punainen nauha. Punaisten kehässä päästiin 8 (?) parhaan joukkoon, mutta sen enempää menestystä ei tälläkertaa tullut. Manu kuitenkin käyttäytyi mallikkaasti ja esiintyi loistavasti, joten tyytyväisiä ollaan.






Oheisohjelmana oli möllitokoa ja makkaransyötikilpailua koirille : ) Manun kanssa emme tokoon tälläkertaa osallistuneet, mutta ajattelin Manulle ns. palkinnoksi että osallistuttaisiin äkkiseltään siihen makkaransyöti kilpailuun : D Säännöt olivat yksinkertaiset; Maassa oli n. 2,5 metriä pitkä laudan pätkä johon oli laitettu tasasin välimatkoin pieniä makkaran palasia, jotka koiran siis oli syötävä mahdollisimman nopeassa ajassa : ) No ajattelin että ompas helppo nakki, kun Manu on niin ahne. Ensimmäisellä kerralla alussa oli hieman hukassa, mutta loppua kohden alkoi ymmärtämään ja kiihdytti tahtia! Aika oli 19 sekuntia joka riitti kolmois sijalle. No hetkenpäästä ajattelin kokeilla vielä toisen ja viimeisen kerran ja aika oli kuulemma ylivoimainen 14 sekuntia joka piti Manun vahvasti ensimmäisellä sijalla : ) Illan päätteeksi kun toko ja mätsäritkin olivat päättyneet, oli aika jakaa oheiskilpailujen palkinnot. Ja ylläri, Manu voitti makkaransyöntikilpailun ennätyksellisellä ajalla 14 sekuntia : DD
Palkinnoksi saimme säkillisen Jahti&Vahti kuivanappuloita, sekä pokaalin ja ruusukkeen!








Lopuksi onnea hienosti pärjänneille pikkunahkiaisille Sandylle (möllitokon voitto) ja Hertalle! Kiitos myös kaikille mukavasta seurasta sekä Sonjalle kuvista ja seurasta. :)

Kaksin on aina kauniimpi

Tänään pidettiin Sonjan ja Hertan kanssa yhteistreenit meidän pihassa. Lähinnä treenattiin kahdenviikon päässä odottavaan mätsäreihin, mutta tulihan siinä hieman tokoiltua, sekä pujoteltua (:

Loppuja kuvia voi katsella täällä.

 

Puiset kepukat

Kävimme valinta talosta ostamassa meille kahdeksan kepukkaa joista iskä askarteli meille ikiomat punaiset pistokepit!! Pääsemme siis Manun kanssa treenaamaan kepukoita vaikka joka päivä, jos on tarvis. Tänään tehtiin kahdeksan kepin sarjaa, ihan normaalisti harjoitellen. Haetaan tällä hetkellä vähän parempaa tekniikkaa Manulle ja ylipäänsä sitten myös sitä itsevarmuutta pyrkiä etenemään nopsasti ja varmasti (eli omat kepit tulivat tosi tarpeeseen: saadaan tehtyä useampi lyhyt treeni viikon aikana).

Manulle ostimme samalta matkalta pallon jossa on nystyröitä. Manu on ihastunut tälläiseen jo useasti kun on muiden palloja kokeillut.. Päätettiin siis vihdoin ostaa oma uudistuneesta Mustista & Mirristä. Kuva lelusta täällä.

Loppu vuodelle en kauheasti mitään ohjelmaa ole keksinyt mutta näillä näkymin meidät voi bongata ainakin Salon Agrimarketin pihassa järjestettävässä Match Showssa 9. syyskuuta. Tarkoituksena olisi myös käydä, taas kerran, neljänkerran agilitykurssi syys-/lokakuussa sisällä hallissa.

Mistä aloittaisi kertomisen..

Joo, tunnustan. On taas tämä kirjoittaminen vähän jäänyt... Laiskuus on iskenyt. Olen loman tarpeessa, vaikka juuri se loppui. Mutta tuntuu kuin siitä olisi ikuisuus.. Oikeasti, olen tehnyt Manun kanssa vaikka mitä josta olisi tänne voinut kirjoitella!

 Olen kovasti yrittänyt katsella ja etsiskellä netistä näyttelyitä / mätsäreitä joihin voitaisiin Manun kanssa mennä. Jäi niin kiva fiilis kesästä kun tuli niin hyvää menestystä kehissä että uudestaankin pitäisi päästä (:

  Olemme ahkerasti käyneet tassiksella treenailemassa keppejä ja kontakti esteitä, myös uiminen on kuulunut kiitettävästi arkipäiviimme. Ja muutenkin agility harrastuksemme on ollut hyvin aktiivista nykypäivinä, olen todella ylpeä meistä (: Somerolla, jossa toukokuussakin kävimme neljän kerran agilityn alkeiskurssilla, olemme sielläkin ehtineet taas neljä kertaa käymään ja oppineet joka kerta jotain uutta ja hyödyllistä!

Ehdin Manulle aiheuttamaan myös putki-kammon joka oli todella harmillinen kokemus, kun Manu oli menossa putkeen mutta yhtäkkiä Manu pompsahtikin eteeni ja kompastuin Manuun. Ja Manu tietysti pelästyi :( Mutta onneksi, ONNEKSI Manu kuitenkin kerta kerralta uskaltautui putkeen ja viimeisellä kerralla tämä äxidentti olikin jo unohtunut :)

Kuvien ©Krista Harju

Parasta maailmassa

Meidän beaglen mielestä parasta maailmassa on kaverit. Etenkin kun niiden kanssa saa juosta vapaana. Sellaiset, joissa on vastusta ja joiden kanssa voi riehua ja sitten mennä lepäämään yhteen kasaan. Meidän beagle ei tiedä mitään parempaa, paitsi ruoka ;)

Me opeteltiin uusi temppu. “Give me five”, jossa Manu läppäisee tassulla minun kättä. Eli se on tavallaan tai siis itse asiassa se on kuin antaisi tassua. Hupaisan näköinen. Tarkoitus oli opetella kumartamista, mutta loppujen lopuksi lopputulos oli aivan jotain muuta. Aloitan joskus uudestaan tuon "mission Kumarra". Ehkä huomenna sitten? Tai ensi vuonna? Tai.. ei koskaan?

Tiistaina pihaamme aloitettiin aidan rakennus operaatio, jota jatkui torstaihin, vaikkakin keskiviikkona rakentajia ei näkynyt maillahalmeilla :) Aidattu alue kattaa takapihan, ja osan edestäkin ja tämä kaikki on nyt minun ja Manun agility aluetta. Olen tooodella innoissani :D

Kaiken tämän jälkeen aikaa on ollut myös uimiselle, jos sitä nyt siksi voi kutsua. Tosiaan Manu ns. oppi uimaan juhannuksena mökillä, joten ollaan jatkettu tätä meidän uimis harrastusta lähellä olevalla Koira uimarannalla, jossa kavereitakin riittää.

Ja miten niin olen lomalla ja aikaa on vähän liikaakin päivitellä blogia?

Tyytyväisyyden huipulla

On toi beagle vaan niin nappi! Kaiken kauneuden lisäksi ei voi kyllä olla iloitsematta kaikista niistä piirteistä, mitä olen koirassa toivonutkin; tottelevaisuutta, pirteyttä, terveyttä ja sitä innostusta agilityyn :)

Kuvista kiitos suuret kiitokset Kristalle!

Tänään me käytiin Halikossa vähän agiliitelemässä. Ei ollakkaan pitkään aikaan menty kunnolla, joten oli jo aikakin. Tosin ei mikään ihanteellisin sää, ulkona oli noin +30 astetta hellettä, mutta päätimme silti mennä, tosin lopuksi oltiin molemmat, ohjaaja ja koira aivan puhki, mutta oli se sen arvoista (:

Aluksi alueella oli meidän lisäksemme kaksi muuta koirakkoa, mutta hekin lähtivät melkein heti meidän tultua, joten saimme mennä aivan vapaasti! Huomasin onnekseni esteitä tutkaillessani että kepeille oli laitettu verkko, joten oli ilo harjoitella niitäkin (: Kentällä oli yksi este, A-este, puomi, keinu ja kepit joten menimme kaikki ensin yksitellen moneenkin kertaan. Eniten kuitenkin harjoittelimme keinua, joka tuottaa eniten ongelmia. Loppujen lopuksi sekin alkoi sujua. Keppejä oli tosiaan ilo harjoitella, ja huomasinkin kun Manu pikku hiljaa löysi sen tahdin, mitä olemme tässä harjoitelleet. Se oli mahtavaa katsottavaa, nyt mieleni tekee yhä uudelleen ja uudelleen harjoitella niitä, että kepit sujuisivat yhtä hyvin ilman kujaa :D

Loppua kohden kun kaikki alkoi sujua kuin tanssi, otimme pieniä ratoja. Esimerkkinä tästä vaikka; hyppy - kepit - puomi - A-este. Keinua en vielä viitsinyt rataan ottaa koska en halua aiheuttaa Manulle minkäännäköistä keinukammoa, eli harjoitellaan sitä sitten valvotussa opetuksessa, johon ollaanki Manun kanssa menossa ensikuussa eli elokuussa!