Takaisin elävien kirjoihin

Keskiviikkona suuntasimme takaisin kisakentille pitkän tauon jälkeen. Oikeastaan meidän ei pitänyt mennä koko kisoihin, mutta kotimatkalla tulin toisiin ajatuksiin, joten tämä oli tälläinen extemporee retki. Lähdimme siis kohti Royal Canin-areenan ulkokenttää agiepiksiin, ja hyvä että lähdimme sillä Manulle tuli radalta puhdas nolla ja sijoitus 3. Mahtia!

Rata oli oikeastaan tosi yksinkertainen. Alussa oli kolme estettä suorassa linjassa ja niiden jälkeen tiukka kurvi putkeen. Ensin mieleeni tuli jättää M istumaan esteiden eteen ja kävellä itse niiden taakse ohjaamaan. Onneksi en kuitenkaan näin tehnyt. Siinä olisi kaiketi käynyt niin, että Manu olisi varastanut tai lähtenyt morjestamaan kavereita ja olisin ollut pulassa siellä kolmen esteen takana. Tämän sijasta jätin Manun istumaan ja itse menin toisen esteen viereen ja silloin käskin Manun hypätä ja se sujui loistavasti. Esteiden jälkeen valssi ja putkeen. Puomilla Manu löntysti ilman mitään kiirettä, mutta laitetaan se kuumuuden syyksi. Olen huono selostamaan rataa joten kirjoitan tähän tylsästi: loppu rata sujui ilman mitään onglemia ja suht nopeasti.

Kotiin viemisiksi saatiin ensiapupakkaus koiralle mutta ei lelua.

Tykkäsin tuosta radasta, josta videota eikä kuvia ole. Siitä jäi tosi hyvä fiilis ja Manu oli hieno! Kontaktit oli hienoja. Tykkään.

 IHANAA LEIJONAT IHANAA!

6-1

SE ON SIINÄ!

Hyppyrata Liedossa

 Videosta kiitos kaunis äidille! :--)

Mä niin diggasin tuota kisapaikkaa! Ihana lämmin, mattopohjainen halli, jossa oli myös reilusti tilaa hengailla. Pitääpä ensi talvena tehdä useampikin kisareissu sinne suuntaan, jos vaan kyydin saan. Fiilis radalle lähtiessä oli kovin mukava, vaikkakin hieman jännittynyt. Manu hieman räksytteli ja piippaili, mutta eikun luurit korville, niin ei niin kovasti käy ärsyttämään :D Hiljaa se ei kuitenkaan osaa olla, vaikka kuinka äksyilen ja käsken..

Rata tuntui rataantutustumisessa kovin kaamealta. Ja olin jo aivan varma että ollaan ihan väärässä paikassa. Myönnän, olin aluksi ihan hukassa, mutta kyllä sieltä ne suunnitelmat löytyi ja pääosin jopa toimi!

Ensimmäiset esteet muurin jälkeiselle takaakierrolle asti sujuivat ongelmitta, ja meinasin järkyttyä kun beaglesta löytyi vauhtia. Manu poimi esteet mukavasti, vaikka en juossutkaan aivan vieressä. Takaakierrot olivat radalla aikamoisia kompastuskiviä, joita pitää tulevaisuudessa ahkerasti treenata. Eniten päänvaivaa aiheutti kuiten pussi. Luulin että pusseja on vain virallisissa, mutta luuloni eivät näköjään osuneet oikeaan. Lähdin radalle sillä mielellä että kyllä se M sinne menee kun vain tarpeeksi kannustan. Toisin kävi, ohjasin Manun pussiin ja hetken jo luulin että kyllä se sieltä tulee. Siinä vaiheessa kun beaglen pää tuli näkyviin pussin väärästä päästä, ohjasin Manu uudelleen pussiin ja autoin koiraa hieman nostamalla pussin suuta. Tässä vaiheessa en enää jaksanut välittää virhepisteistä, joten palkkasin nakinpalalla siinä heti pussin jälkeen. Halusin jättää koiralle positiivisen mielikuvan pussista, olihan tämä sentään Manun ensimmäinen kerta tuossa hurjan pelottavassa umpikujassa :---)

Loppurata sujui hyvin vaikka munasinkin putken jälkeisen takaakierron.

Mutta tästä päivästä jäi kerrassaan hyvä fiilis, ja haluan mahdollisimman pian uudestaan. Okei, näin ajattelin autossa ennen traagista onnettomuutta. Jäätiin Manun kanssa pari sataa metriä ennen kotia pois auton kyydistä. Ja enkö minä tottakai siinä matkalla kompastu, ja lennä rähmälleni. Siinä samassa onnistui olkapääkin lähteä pois paikoiltaan. Asiaa ei auttanut yhtään se että M oli omasta mielestään nälkäkuoleman partaalla, ja sen takia haukkui ja veti kohti kotia... Tänään käytiin sairaalassa, ja hiekkapussin avulla se on taas paikoillaan. Tällä hetkellä vasemmassa kädessäni on jonkunnäköinen side. Ja nyt voinkin sitten sanoa hei heit kuuden viikon agilityille ja muille harrastuksille.

Mölliagility Liedossa

Mölliagility Liedossa 5.4.2011 from Kata on Vimeo.

Videosta ja henkisestä tuesta suuri kiitos Sonjalle!

Tänään olimme Manun kanssa mölliagilitykisoissa. Oltiin ihan tosi tosi ajoissa, joten nähtiin kaikki koirat maxista miniin. 

Hypittiin sitten Manun kanssa toista kertaa ikinä kokonaisen radan verran mediesteitä. Ensimmäinen kerta oli eilen aksatreeneissä. Möllien radalta puuttui  rengas, keinu ja kepit, joten rata tuntui hämmästyttävän orvolta; Etenkin keppien puutteen takia. Startattiin Manun kanssa siinä keskivaiheilla radalle ja lähes viime hetkiin asti pysyteltiin syrjemmässä seisoskelemassa, koska Manu tuppaa vain karjua, kun se näkee muiden koirien agiliitävän. Paria edellistä koiraa tultiin katsomaan kyllä aivan lähtöalueen tuntumaan ja avasihan se beagle siinäkin vähän suutansa huutaakseen, mutta pysyi yllättävän hiljaa kun vähän yritin namilla saada pysymään hiljaisena. 

Lähtöalueelle Manua istuttaessani ei sitä enää kiinnostaneet namit ja tyyppi vain tuijotti maanisesti edessä aukenevaa agilityrataa. Sanoin aika painokkaasti paikka, kun kävelin ensimmäisen esteen taakse. Ja joo, eihän tuollaisessa uudessa paikassa kiinnosta jäädä istumaan ja odottamaan, vaan Manu päätti lähteä tutkimaan lähistölle. Kutsuin sitten Manua ja lähdettiin lennosta, joka oli suunnitelma B. Kontakteja ei tehty ihan niinkuin treeneissä, kun Manulla meni miten meni ja mulla aivot oli autossa, mutta ei me niiden pintojen yli hypittykään eli ei paha. Rataa en sen kummemmin nyt selosta, koska se on kyllä videoituna tuossa tekstin yläpuolella (videosta tosin puuttuu kolme ensimmäistä estettä jotka olivat järjestyksessä hyppy-putki-a). No, kuitenkin. Tehtiin vain yksi virhe, josta saammekin sitten syyttää upeaa ohjaustani putkelle. M meni putkeen väärästä päästä, mutta se hänelle sallittakoon. Muuten meidän suoritus oli suureksi hämmästyksekseni mainio, joskaan ei mitenkään hämmästyttävän nopea. Varmistelin kauheasti ja tein kaikkea muuta kummallista, ja se riitti tällä kertaa kymmenenteen sijaan neljästätoista.

Niin ja siis möllikisoihin lähdettiin testailemaan sitä, kuinka Manu suhtautuu agilityn kisatilanteeseen ja kykeneekö se tekemään töitä kanssani. Ei ollut mitään suurempia ongelmia. Manu oli ihan fiilareissaan ja se tuntuu nykyään palkkautuvan loistavasti jo siitä, että se saa hyppiä niitä esteitä. Ihan hyvin pysyi kyllä kuulolla, vaikka ihan lähtöalueelle asti sen korvat olikin jossain hukassa. Ja vielä, erityisesti olen ylpeä siitä ettei tuo possu päättänyt juosta suoraan jonnekin moikkaamaan ihmisiä. Olen todella ylpeä tuosta kuolaavasta korvakoirasta. 

Ensi viikolla otetaan uudestaan Liedossa ATT-hallissa. Ensi viikon rata on hyppyrata, joten siinä ei tarvitse kontakteja stressata. Kaikesta jännityksestä huolimatta on noi kyllä tosi hauskoja kokemuksia! Ja jos tällä mallilla jatketaan niin aijon rampata koko kesän agiepiksissä, ja tiedä jos vaikka virallisiin eksyttäisiin :---D

Korvat takana, elämä edessä

Manun aksat oli aivan mahtavat tänään! Se kyyristyy keinulla sellaiseen kumarrus asentoon kun se muistaa että ai hups, tää oli tää. Pitäisi joskus ottaa todisteaineistoa :--D Ja A:llekaan Manu ei jäänyt patsastelemaan vaan tuli nätisti alas. Intoa ja vauhtia riitti, ja keskittymiskykykin oli tullut tällä kertaa mukaan. Otettiin rata ensimmäisellä kerralla osissa, että vauhti kasvaa. Toisella kerralla meni puhtaasti ja sen verran upeasti että otettiin toisenkin kerran. 

Ja pitää vielä hehkuttaa erityisesti niitä keppejä! Se menee ne nykyään ihan mielettömän upeasti ja näppärästi kun ohjailen sitä hiukan. Vielä kun tuolta takapihalta sulaisi noi parin kymmenen sentin lumikasat pois, niin voitaisiin keppejä treenata muutenkin. 

Manu totteli ohjausta hyvin ja sain kokeiltua uusia ohjaustekniikoita. Tällä kertaa opeteltiin Manun kanssa tekniikkaa nimeltä takaaleikkaus. Oli kiva päästä kokeilemaan sitä radalla ja suureksi yllätykseni en munannut sitä ihan täydellisesti, vaan se jopa onnistui pari kertaa :---) Siitä olis kyllä oikeasti hyötyä jos sellainen mölleihin joskus tulisi..

Meidän aksa-paksat on kyllä olleet kieltämättä tosi kivoja ja sujuvia. Tai kivaahan se on aina, mutta että vielä sujuvaaksi niin JES, kummallakin! 
 

Toissa päivänä sain loistoajatuksen - tai siltä se aikankin silloin tuntui. Päätin että menemme Manun kanssa kokeilemaan onneamme 5.4. eli huomenna Royal Canin Areenalle, Lietoon agilityepiksiin ja 14.5. ATT-halliin, Lietoon epiksiin. Muistelin viime kesän möllejä ja sitä kuinka hauskaa meillä radalla oli, vaikka tulimme viimeisiksi ja söhläsimme runsaasti. Se oli ikimuistoinen kokemus, ja haluaisin niitä lisää joten huomenna on näytönpaikka. Kuluneen vuoden aikana Manu on kehittynyt rutkasti positiiviseen suuntaan agilityyn nähden. Katsotaan miten M kestää häiriötä ja buffetin hurmaavia tuoksuja. Näiden tämän päiväisten treenien perusteella huomiset epiksetkin pitäisi sujua kuin vettä vain. Ja uskokaa pois, ryntään illalla kirjoittamaan tekstin mölleistä, ja siitä kuinka mahdollisesti nolasimme itsemme :---D Myös videomateriaalia on tulossa, ystäväni lupasi lähteä henkiseksi tueksi ja kuvaamaan!

Näin ohimennen muuten; Otsikoiden keksiminen blogikirjoituksiin on toisinaan niin hankalaa. Tälläkin kertaa pää löi kerrassaan tyhjää otsikkorivin kohdalla..

Hilpeää huhtikuuta ja aprillipäivää!

Oikein, oikein hauskaa aprillipäivää ja alkavaa huhtikuuta kaikille blogin lukijoille! Tänään olenkin onnistunut paria ihmistä huijaamaan oikein kunnolla :---) Kesää päin mennään kokoajan ja vaikka olenkin talvi-ihminen, niin pakko myöntää että ihan mukavaa että tulee kesä. Olen jo kyllästynyt pukemaan kaikki kaapista löytyvät kerrastot päälle, vain huomatakseen bussipysäkillä seistessään, että kerroksia olisi pitänyt olla vielä pari lisää. Sama pätee beaglen kanssa seikkaillessa milloin missäkin. Metsässä kengät on täynnä lunta ja peilijäisellä asfaltilla saa pelätä koko ajan häntäluunsa ja muiden puolesta. Muutenkin elämä on kesällä paljon leppoisampaa ilman koulua. 

Muita kesää odottavia immeisiä?

Ulkoasun muutos

Vihdoin ja viimein sain väkerrettyä uuden ulkoasun, jospa tämä pysyisi hetken. :--)

Hylätty beagle erkkarissa

Tuomari: Paavo Mattila 

 "Hyvin rakentunut uros. Otsapenger voisi olla hieman selvempi & silmäluomet tiiviimmät. Voimakkaat huulet. Kaunis kaula. Erittäin hyvä runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Erittäin hyvä karva. Kaunis häntä. Liikkuu hyvin. Esiintyy hermostuneesti purentaa tarkistettaessa."

HYL 

Aamulla suuntasimme beagle erkkariin joka järjestettiin tänä vuonna Lohjan Showlink-hallissa. Paikalla oli monia beagleja, mutta onneksi ahdasta ei tullut. Mukaan halliin otimme Manun häkin, siellä M sitten nukkui melkein koko ajan, silloin tällöin piti tarkistaa tilanne ja käydä ulkona tuulettumassa. Paikalla oltiin aamu kymmenen aikoihin ja pois päästiin kahden-kolmen tunnin päästä, joten ei siellä kovin kauaa jouduttu istumaan. Mukavahaan siellä oli hyvässä seurassa ja mukavien koirien ympäröimänä. :--D 

Avoimessa luokassa - johon myös M osallistui - oli parikymmentä beaglea ja Manu esiintyi viimeisenä. Manu esiintyi loistavasti ja edukseen niinkuin arvostelusta voi todeta, mutta purennan tarkistuksessa se tapahtui. Manu ärisi ja yritti näykätä tuomaria, joka laittoi edellisen stressin ja oudon paikan piikkiin. Omasta mielestäni tuo kuitenkin johtui siitä, kun viime kesänä Manulla todettiin siitepölyallergia ja sen takia joutui käymään viikottain eläinlääkärissä testattavana. Manulta siis repäistiin viikottain kuononpäästä tarralla irti karvoja ja siinä samassa jotain näytteitä. Se taisi jättää aikamoiset traumat. Tuomari ei kuitenkaan - syystä tai toisesta - halunnut laittaa Manun arvostuun rastia kohtaan vihainen. Mutta muuten tuomari kehui Manua maasta taivaaseen. Nyt pitää vain harjoitella ahkeraan hampaiden katsomista niin josko ennen Tampere KV:ta Manu suostuisi ne tuomarillekin näyttämään ilman suurempia ongelmia. 
 

Ja lopuksi suuret kiitokset Sonjalle, kuvaajalle joka oli samalla myös mitä parhainta seuraa :--) 

Loput kuvat erkkarista täällä.

Uusi objektiivi

 Sony 50mm F/1.8

Oikea suunta

Eilen oli kiva treenipäivä, (melkein) pelkkää onnistumista!

Viime aikojen treenailut ovat olleet melko positiivisia. Manu on napannut jostain itselleen intoa, ihme koira. Eilisissä ageissa Manu löysi kaasuvaihteen. Yleensä se vain lyllertää laiskahkosti. Eilisestä jäi kerrassaan hyvä fiilis. Vaikka a meni samalla tyylillä kuin edelliselläkin kerralla avittaen, niin hypyillä ja putkilla edettiinkin sitten huimasti. Yleensä radan pätkät menee mun juostessa sinne sun tänne hätäisesti ohjastaen, ja Manun sinkoillessa vähintään yhtä hienosti oman mielensä mukaan. Myönnettäköön, että ohjaaja on edelleen samalla tasolla; säntäillään kuin päätön kana ja käskyt ovat nopeita huiskaisuja sinne tai tänne, joista edistyneempikin koira sekoaisi. Sen sijaan M otti aimo harppauksen etiä päin, se nimittäin oikeesti kuunteli. Vaikka pätkä olikin kimurantti ja virheitä saatiin, niin siitäkin huolimatta koira ei hermostunut vaan malttoi toteuttaa pyyntöjä uudelleen. Vau! Kehitystä talven ja kesän kakarameiningeistä on tapahtunut valtavasti. Osaaminen sinänsä ei ole kasvanut, mutta tekemisen maku on aivan toista. Enää ei liiemmin tarvitse odottaa karkaamisia ja käskytyksellekin löytyi eilen oikea sävy. Pieni supattelu ei toimi, vaan käskyjen on oltava vahvoja 'luulot pois'-käskyjä.

Manun radat meni muilta kohdin hyvin, mutta kepeillä beagle heitti lekkeriksi ja jätti joka kerralla välejä pujottelematta. Jankattiin ja jankattiin, mutta tulosta ei vaan tullut. Huokaus. Saatiin me sitten pari onnistunutta pujottelua, jonka jälkeen luovutin. Ensi kerralla saa luvan pelittää.

 Ja juuri tätähän beaglen omistaminen on. Huumorilla höystettyjä päiviä, jolloin ei auta kuin itkeä ja nauraa yhtä aikaan, ja toivoa seuraavasta päivästä parempaa.

Karvakorjaamolla

Tänään olikin beaglepojalla hurja päivä, Manu pääsi trimmattavaksi. Tiedän, beagle ei niin kovin trimmattava rotu ole, mutta kahden viikon päässä häämöttävät erkkarit ja Manun ylipitkiksi kasvaneet anturakarvat eivät ole hyvä yhdistelmä. Kyseinen karvakorjaamo sijaitsi samassa rakennuksessa missä käymme meillä on maanantaisin agit. Iltapäivän ohjelmaan kuului trimmaus ja sen jälkeen M pääsi esittelemään uusia karvojaan agilityradalle. 
 

Operaatio leikataan beaglelta karvat -sujui mainiosti. Pari kertaa meinasi Manulta mennä hermot, mutta yllättävän hyvin selvittiin. Anturakarvojen lisäksi Manulta siistittiin perskarvat, kaulakarvat ja ennen kaikkea, nykyinen ylpeyden aiheeni tuossa koirassa, häntä. Se näyttää nyt aivan beaglen hännältä. Hännänpäässä ei ole enää sitä töyhtöä mikä oli pari päivää sitten. 
  
Kameraa en hoksannut sinne ottaa mutta tässä parit ennen ja jälkeen kuvat niin näette muutoksen.

Seuraavat pari viikkoa onkin sitten koeviikkoja, joten päivittely saattaa vähän jäädä, mutta yritän joitain pikkupostauksia tehdä ja kertoa meidän elämästä, joka jatkuu koeviikosta huolimatta. Kahden vikkon päästä onkin sitten Lohjalla erkkarit, eli niitä odotellessa.

Tapahtui helmikuussa

Helmikuu - ja sen sisältämä hiihtoloma - meni vauhdilla ohi. Kaikki aika kului Åren lasketteluripariin ja niitä seuraaviin rippijuhliin. Manun kanssa en ole mitään järin kummallista ehtinyt tekemään, pakko myöntää että koira on jäänyt toiseksi tässä kaikessa häslingissä. Agilityssa olemme käyneet vanhaan malliin, eli joka maanantai. Viime maanantain treenit tosin jäivät väliin riparin takia. Tokokin on jäänyt vähemmälle, mutta eiköhän tämä elämä tästä tasoitu. 

Lopuksi helmikuu kuvin:

Hyvä treeni, parempi mieli

Maanantain agilityssä tuli taas mielettömän onnistuneita ratoja. Keinukaan ei ollut Manulle enää onglema. Ja pujottelu onnistui hyvin. Hauskaa! Uusista agilitykuvista ei ole toivoakaan näin hallikaudella, joten piristeenä Manu riehumassa viime kesänä. :)

Treeneissä teimme rataa, jossa oli pari haastavaa kohtaa. Niistä eivät edellisen ryhmän kisaavatkaan suoriutuneet. Huikean opettavainen harjoitus - oma jännitys ja ohjauksen täydellinen hajoaminen vie koiran vauhdin. Mutta koira irtosi putkiin! Manun edistyksestä keinun suhteen olen tyytyväinen: Me ei olla puomia tehty kauheasti ja se näkyi, sillä vasta kolmannella toistolla Manu alkoi kaasutella vähän kovempaa. Onneksi aika nopeasti saa palauteltua oikeat asiat takaisin mieleen ja purettua jumitukset. Ennen se oli sellainen ei-kiitos este mutta nyt Manu menee sinne jo aivan innoissaan. Harjoitus tekee mestarin. Mutta että nuo kaikki pysyisi yllä, pitäisi tosi paljon ehtiä tehdä kaikkien esteiden kanssa ylläpitotreeniä. A-este ja putket sujuivat ilman kummempaa koheltamista. Vaikkakin M on alkanut ottaa tavaksi jäädä sooloilemaan a:n huipulle. Huoh. Pitää sitä vaan treenata ahkerasti että koira tulisi alaskin sieltä.

En enää harmittele sitä, että Manu ei ole synnynnäinen agilitykoira, nyt sen seikan olen hyväksynyt ihan täysin. Voi jo ihan rehellisesti sanoa, että Manun kanssa on hauskaa treenata. Asenteesta ja odotuksista kaikki on vain kiinni, mutta aina niiden muuttaminen ei ole ihan helppoa eikä tapahdu hetkessä. Se Manun ilme lyhyellä radanpätkän jälkeisellä jäähdyttelyhallinkierrolla on niin ihana – se on onnensa kukkuloilla, kun huomaa minun olevan siihen ihan oikeasti tyytyväinen.

Oli ihan parhaat treenit pitkään aikaan. Beaglen asenne oli kymppi ja sehän nyt ohjautuu ihan minne vain, mutta it takes two to tango ja sitä rataa. Nyt siis armoton tsemppi ohjauksen suhteen päälle, että päästään kisoihin. Ja noista kisoista sen verran että ohjaaja vinkkasi meille kesällä Salossa järjestettäviä agilitykisoja. Tarkoitti varmaankin (toivottavasti) möllejä, sillä virallisiin emme todellakaan ole vielä valmiita. Ei näillä taidoilla.

Osa tekstistä lainattu (blog.hulleri.net)

Synttärisankari

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MANULLE JA KAIKILLE TALLPEAK D-PENNUILLE!

Manu täytti tänään 2 vuotta! Paljon onkin kerennyt tapahtua sen aikana. Poika on aiheuttanut tukoittain harmaita hiuksia, mutta varmasti yhtä paljon ellei enemmänkin loputtomia naurokohtauksia ja yhtäkkisiä välähdyksiä "että mä rakastan tota otusta". Onkin oikein hyvä aika katsella vanhoja pentukuvia ja muistella sitä parin kilon pentua. Johan siinä kiukku laantuu kun ei voi olla hymyilemättä tietsikan ruudulle. ;)

Synttäripäivän ohjelmaan kuului tottakai myös agility. Mentiin tänään taas rataa johon kuului mm. a-este, hyppyjä, putkia ja kepit. Edellä mainitut M meni hyvin ja vauhdilla. Radalla oli myös keinu, jota mentiin viimeksi kesällä ja tästä esteestä manu ei kovinkaan innostunut. On taitanut jäädä pojalle traumoja :(  Parin kerran jälkeen manu kuitenkin meni sitä ihan hyvin, mutta huomattava vauhdin hidastus tuli aina ennen keinua. Pitää sitä sitten vaan saada varmemmaksi ja treenata enemmän.

Treeneistä sitten suuntasimme suoraan kotiin ja kotona odotti synttärisankarille tekemäni kakku. Ulos olisi varmaan pitänyt mennä syömään kun lattiasta tuli syömisen aikana aika... sanoisinko likainen, mutta ulkona oli kylmä ja nythän on Manun syntymäpäivä. (Kakun resepti on huippusalainen!) Loput ottamani kuvat täällä.

Maanantai on agilitypäivä

Videosta kiitos äidille! :)

Maanatain agiliidoissa tehtiin Manun kanssa kontakteja, putkia, muutama ratapätkä ja jotain muuta pientä. Ja Manu irtosi hyvin hypyille. Aika pitkälle ollaan tultu, kun katsoo koska aloitettiin. Itseasiassa siitä ei ole vielä vuottakaan. A-este olikin jännä juttu. Manulla oli kyllä kova into mennä sitä kokoajan, mutta ongelmana se ettei koira tahtonut päästä ylös asti :o Päättelin sitten että este oli erilainen kuin ennen tai sitten Manulla nuo joulukilot painaa :DD
 

Mutta loppujen lopuksi täytyy sanoa, että kyllähän tuo koira on suht' helppo ohjattava! Bongaa esteet jo kaukaa ja irtoaa toisinaan hyvin. Minun täytyy siis tosiaan olla tarkkana huitomisieni kanssa ja yritettävä ohjata napakasti. Sen jälkeen tarvitsee enää vain toivoa parasta. Helppoa, eikö? 

Tähän loppuun on pakko kyllä hehkuttaa meidän huippuhienoja tokoiluja edellisiltä päiviltä. Tein ensimmäistä kertaa ikinä (kotioloissa) niin, että ketjutin kolme liikettä kokeenomaisesti. Teimme pikkuisen seuraamiskaavion, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. Liikkeiden väleissä silitin ja kehuin hillitysti. Liikkeiden aikana kannustin myös ja Manu oli hieno! Jaksoi tehdä loppuun asti ja oikeastaan vain skarppasi loppua kohden. Luoksetulossa en huutanut tavanomaista tule -käskyä, vaan huusin sivu. Tehtiin jopa kolme toistoa (minähän sanoin, että meillä oli huippuhienot tokot!) ja Manu tuntui hiffaavan suoraan sivulletulon loistavasti! Hii, aika hienoa!

Voisi jopa sanoa että olemme melkein treenanneet

Nyt voin ilokseni mainita sellaisen seikan, että olemme innostuneet taas tokosta. Tavoitteita ei ole, eikä todennäköisesti koskaan tule olemaankaan. Joten kaikki tämä innostus ja harjoittelu on tarkoitettu hyvälle perustottelevaisuudelle (jota voi hyväksi käyttää agilityssä ja muussa elämässä) ja tietenkin harrastukselle.

Ollaan harjoiteltu ahkerasti ihan tuota perusasentoa ja sitten pieniä seuruu pätkiä. Olimme tänään treenaamassa läheisen ala-asteen pihalla, ilman sitä suurempia häiriöitä ja mukana meillä oli mitä parhainta lenkkiseuraa. Tehtiin täyskäännöksiä, käännöksiä oikealle ja vasemmalle sekä sellaisia jossa koira tulee perusasentoon aina (pyörimme ympyrää, vaihtelevasti niin, että olen joko sisä- tai ulkopuolella). Se hoksasi sen! Käännökset paranivat huimasti ja koira selvästi tykkäsi siitä. Mitä tahansa vain saadakseen hieman nakkia. Perusasennotkin olivat välillä mitä parhaimpia mutta niihin pitää saada lisää varmuutta. Tuli kyllä kieltämättä hyvä fiilis omistajallekkin kun saatiin tälläistä yhteistä puuhaa agilityn ohella. Treeni kesti yhteensä varmaan 15minuuttia ja heti kotimatkalla "Mitä tehdään, Mitä tehdään??". Söpöä. Manun 'kova' ulkokuori on alkanut halkeilla.

Mukana raahasin myös kameraa, ja hienona ajatuksenahan se kotona tuntui että otetaampas kivoja tokokuvia ja laitetaan niitä blogiin esille. Ja käytännössä? Ihan jotain muuta. Tuolla pimeässä ei ollut kerrassaan minkäänlaista mahdollisuutta saada terävää kuvaa, jossa kohteet olisivat haamujen sijasta tarkkoja tokoiljoita. Mutta onneksi - jos niin voi sanoa - kameraan on keksitty sisäänrakennettu salama, jota useimmissa tapauksissa kartan niin hyvin kuin mahdollista. Mutta tänään sen käyttö oli ehdotonta. Esimerkki kuvana voisi käyttää vaikka tätä.

Vuoden ensimmäiset agitreenit

Tänään tuli korkattua vuoden ensimmäiset agilityharjoitukset. Treenit pidettiin ah, niin lämpöisessä hallissa, sinne oli suorastaan ihana mennä pakoon tuota kauheaa loskakeliä. Olen aika laiska kirjoittamaan mitään hurjan pitkää treenikertomusta, mutta tässä tiivistettynä tämän päivän agitreenit.


Mutkaputki sujui Manulta yllättävän hyvin, vaikka putkessa olikin pari mutkaa enemmän kun koskaan ollaan kokeiltukaan. Myös siihen nähden, että kesällä onnistuin aiheuttamaan Manulle putkikammon, meni erittäin hyvin. Totta kai M ensimmäisen kerran katsoi että miksi ihmeessä tuonne pitää mennä, mutta ohjasin paremmin ja kannustin kovasti, niin hyvinhän M sinne putkeen sujahti.

Harjoittelemamme rata oli hyppyrata, joten siihen kuului tietenkin hyppyjä. Ja yllättäen, Manu muisti vielä miten hypätään, eikä esimerkiksi keksinyt alittaa esteitä.. Kuitenkin, vauhti Manulta oli unohtunut matkasta, sillä sitä, millä vauhdilla M juoksi edellisiin kertoihin verrattuna ei voisi kutsua edes juoksuksi. Toisin sanoen tuntui että jos itse juoksin vähääkään nopeampaa, Manu jäi matkasta x) No jaa, parempi onni (ja vauhti) ensi kerralla.


Pujottelukepit kummastuttivat Manua aluksi hirmuisesti ja piti oikein kädellä ohjata, että osasi pujotella. Mitä useammin keppejä mentiin sitä nopeammaksi ja sujuvammaksi Manun pujottelu alkoi kehkeytyä. Loistavaa. Jos joku meni hyvin, niin se oli pujottelu. Olen mielettömän ylpeä Manusta; vaikka olikin outo paikka ja oudot kaverit, se ei häirinnyt Manua.


Varasimme myös ajan trimmaajalle. Ei, emme ole viemässä Manua trimmattavaksi vaan juuri ennen kevään ensimmäistä näyttelyä - joka taisi olla beaglein erikoisnäyttely - Manulta siistitään antura- ja tassukarvoja. M näyttää näyttelyissä - toivottavasti - oikein siistiltä :)


Kuvia ei treeneistä valitettavasti ole mutta tässä pari uutta kuvaa Manusta.

Näyttelysuunnitelmia vuodelle 2011

Olen taas kiitettävästi selaillut ja suunnitellut tämän vuoden näyttelyitä ja tuomaritietoja. Tänä vuonna olisi tarkoitus lähteä näyttelykehiin huomattavasti kehittyneempinä ja itsevarmempina viime vuoteen verrattuna. Ja tavoitteena se kauan haviteltu sertti x) Näyttelylistamme näyttää seuraavanlaiselta.

20.3. Beagle erikoisnäyttely, Lohja

Beaglein päänäyttelystä en enempää osaa sanoa muuta kuin että palkintotuomarina on suomalainen Paavo Mattila.
 

7.5. Tampere KV

Tampereella (tarkemmin ottaen Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa) järjestetään tänä vuonna KV ja tuomarina meillä on USA:lainen Sharon Sakson, ja minua kiinnostaa kovasti mitä sillä on sanottavaa Manusta. Ja sinne on vain kahden tunnin automatka täältä ja kaiken lisäksi sinne on tulossa paljon sellaista porukkaa ketkä olisi kiva nähdä.

 
23.7. Eukanuba Summer Show, Helsinki

Tänne me ollaan menossa ilman muuta! Varmaankin nähdään kasvattaja ko. näyttelyssä ja pari beagle kaveria :)

3.-4.12 Winner ja/tai Voittaja 2011, Helsinki

Nämä näyttelyt eivät ihan 100% varmoja ole vielä, pitää katsoa miten tänä vuonna menee ja ilmottautua sitten vähän myöhemmin. 

Nämä näyttelyt (paitsi viimeisin) ovat varmoja, ja niihin lähtee ilmot viimeistää ensi viikolla. Kuviakin tulee useimmista, sillä kaverini on lupautunut kuvaamaan muutamia näyttelyitä :) Loppu vuoden näyttelyt ovat ihan oma suunnittelunsa, katsotaan eksytäänkö useampiinkin näyttelyihin.

 

Kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2011!

Rentoa uutta vuotta kaikille!

Nyt olisi varmaan paikallaan laittaa ne perinteiset uuden vuoden lupaukset tänne blogiinkin esille. Mukana niin meidän yhteisiä kuin minun itselleni asettamia - liittyen blogiin ja/tai koiraan - lupauksia. (Jotka muistuttavat huomattavasti enemmän tavoitteita kuin lupauksia.)

•  näyttelyissä käydään useammin, ja yksi olisi Voittaja tai Winner 2011
• agilityssä enemmän möllejä ja ehkä jopa yhdet viralliset - kuka tietää..
• sitten taas tokossa, no, edetään askel kerrallaan
• uusia lajeja kuten flyball tai jälki olisi kiva testata
• myös luonnetesti olisi mielenkiintoinen kokemus!
• minulle aktiivisuutta tämän blogin ylläpitämiseen
• ja enemmän lenkkeilyä

Siinä on aikas paljon mitä tehdä, mutta onpahan mihin pyrkiä... Ei tule aika pitkäksi.

Lopuksi vielä suuri kiitos kuluneesta vuodesta kaikille, toivotaan että vuosi 2011 tuo mukanaan paljon hyvää :)

Vuosi 2010 pähkinänkuoressa

Voisin päivitellä vähän kuluneen vuoden tapahtumia Manun osalta. Vuosi 2010 on tarjonnut paljon hyvää - jonkun verran pahaakin, mutta nyt loppuvuodesta tämä tilanne alkaa kääntyä positiivisen puolelle. Tässä voisi olla hyvä paikka tiivistää vuoden tapahtumia. 

Miten Manun vuosi 2010 meni?
- Manun vuoden tapaturmat ja mukavat lääkärilaskut
- Alkuvuoden allergiakohtaukset
- Vapaana oleminen tökkii
- Tokossa ei olla edistytty eikä keritty/jaksettu treenaamaan

-/+ Etenimmekö sittenkään näyttelykehissä?

-/+ Uiminen

+ Vuoden näyttelyt ja niiden saavutukset
+ Uusia koirakavereita ja tuttuja
+ Mielettömän sosiaalinen
+ Mölliagility

+ Agilityssä olemme edistyneet hurjasti
+ Mätsäreissä Manu on esiintynyt positiivisesti
+ Oppinut monia uusia temppuja

+ Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen

Kiitos ihanille ystäville, tukijoille ja tämän blogin lukioille - ilman teitä asiat olisivat todellakin toisin. Jos pitäisi mainita ihmisiä erikseen niin erityiskiitokset kuuluvat Sonjalle, Kristalle, Riinalle ja lukuiselle muille jotka nyt olen unohtanut.

Winner 2010

Ah, miten ihana päivä meillä eilen olikaan, vaikkakin ilman omia koiria. Olimme siis Sonjan kanssa eilen messarissa, siellä sen kaiken väenpaljouden keskellä katselemassa mitä ihanimpia ja upeimpia koiria. Aamusta olimme katselemassa beagle kehää, josta sitten etenimme keeshondien ja belggareiden kautta lagottojen kehään. Iltapäivällä oltiin katsomassa myös flyball- ja pelastuskoira näytöksiä. Kamerahan minulla oli mukana mutta siitä taisi olla enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä salamastani loppui akku ja ilman sitä kuvaaminen ei tullut kysymykseenkään! Kehien välillä meillä oli aikaa tuhlattavana vaikka kuinka paljon, joten käytiin syömässä järkyttävän ylihintaiset pizzapalat ja shoppailemassa. Tosin - ainakin itseltäni - shoppailu puoli jäi vähän köyhäksi, kun kukkarossa ei ollut juurikaan rahaa... Mutta mukaani kyllä tarttui musta näyttelyhihna, jota olen jo pidemmän aikaa metsästellyt ja itseasiassa tuo oli aika edullinen ostos; 7euroa. 

Me ei kuitenkaan jääty seuraamaan näyttelyjä loppuun, vaan suunnattiin takaisin kohti Saloa. Paluumatkalla ilma oli  mitä ihanin, nimittäin jouduttiin kauhean lumimyrskyn uhreiksi. :D Onneksi selvittiin moisesta koettelemuksesta! Päätin myös tällä iki-ihanalla reissulla, että ensi vuonna Manu tulee mukaani Winneriin tai Voittajaan 2011! Ennen sitä,  meidän pitää kuitenkin käydä kehissä treenailemassa :P

 Hyvää joulun odotusta kaikille !